Kuten olen kertonutkin, olen tänä vuonna löytänyt uudelleen astangajoogan ja sen tuomien positiivisten tuntemuksien myötä aloittanut myös mm. hot joogan ja air joogan. Nämä ovat kuitenkin ollut alkusoittoa uusien harrastuksien joukossa.
Helmikuussa käymäni Spartan Bodyweight training -koulutuksen jälkeen, olen ollut entistä kiinnostuneempi kehonpainoharjoittelusta. Ihmiskeho tarjoaa, mitä mahtavimpia haasteita liikkumiseen ja myös tietynlaista hauskuutta, joka tänä päivänä tuntuu liian usein unohtuvan. Olen ainakin itse ollut sitä mieltä, että jos kerran liikutaan, niin liikutaan tosissaan, täysillä. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että tosikko ei kuitenkaan tarvitse olla, eikä varsinkaan ryppyotsainen mörökölli. Ei sillä, etteikö se olisi oman aikansa toiminut minulla, kun en ole ”paremmastakaan” tiennyt. :) Pilkettä silmäkulmassa saa olla, ehkä jopa pitää olla, ainakin niin on hauskempaa. Tosissaan voi treenata myös hymy huulilla. Nyt, neljä kuukautta Bodyweight Training -koulutuksen jälkeen, koulutuksessa tehdyt silloin haastavalta tuntuneet liikkeet alkavat jo sujua ja harjoittelua on voinut viedä eteenpäin. Kehonpainoharjoittelussa se tarkoittaa sitä, että suoritettavia liikkeitä vaikeutetaan. Tällä hetkellä myös ohjaan Bodyweight Trainingiä.
Ehkäpä luonnollinen jatkumo bodyweightin päälläseisonnoille, käsilläseisonnoille ja muille “kikkailuille” on ollut hammock tricks eli kangastempputunti, missä erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja tehdään hammockeilla eli katossa roikkuvilla kangaslenkeillä. Ensimmäinen tunti oli aivan järkyttävän rankka kokemus. Koska liinaan kietoudutaan ja noustaan suhteellisen ylöskin, oli käsivoimani, erityisesti sormivoimat, lopussa jo tunnin alkuvaiheessa. Ei liene kuitenkaan yllätys, että kerta toisensa jälkeen tunnit tuntuvat helpommalta ja liinaan nousu/kietoutuminen on jo suhteellisen helppoakin. Pudottautumiset ja pää alaspäin liikkeetkin oli aluksi hieman jännittäviä, mutta kaikkeen tottuu.
Seuraavana vuorossa oli pole. Tunti tarjoaa jälleen uudenlaista haastetta kehonhallintaan ja työskentelyyn kehonpainoa vastaan ja toki maanvetovoimaa vastaan. Vaikka “poleurani” onkin vasta siinä vaiheessa, että treenaan perusliikkeitä, pyörähdyksiä ja ensimmäisiä pää alaspäin -liikkeitä, huomaan jälleen kerran, että minulla on uusi tavoite. Haluan hallita omaa kehoani vieläkin paremmin.
Viimeisin tutustumisen kohde onkin kohdallani tänä vuonna (tähän mennessä) ollut rengastrapetsi. Kyseessä on suuri renkaanmuotoinen trapetsi, jonka avulla voi tehdä koko kehoa vahvistavaa treeniä. Haastetta tunnilla saa erityisesti keskivartalon ja käsien lihakset. Välillä uskalluskin on koetuksella, varsinkin maasta katsottuna rengas tuntuu roikkuvan hirvittävän korkealla ja kädet hikoavat jo pelkästä katselusta. Parasta onkin vain mennä ja tehdä, eikä niinkään miettiä, missä korkeuksissa sitä oikein roikutaan. Tunti on paitsi haastava, myös erittäin palkitseva onnistumisen elämyksineen. Tunti tuntuu aina menevän liian nopeasti ja sitä huomaa miettivänsä; tehdään vielä yksi sarja.
Mainittakoon, että näillä kikkailuilla on myös, naisellisista näkökulmista katsottuna, oma hintansa.. :) Sormeni ovat turvoksissa liinassa ja renkaassa roikkumisesta ja jalkojani ja käsiäni koristaa kauttaaltaan melko suuretkin mustelmat. Näistäkin huolimatta en millään malttaisi odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsen taas nousemaan rengastrapetsille tai tankoon hammockista puhumattakaan. Ja kaiken tämän teen ilolla ja hymy huulilla kerta toisensa jälkeen, tosissaan, mutta en tosikkona.. :)
Happiness is NOT a destination - It is a way of life <3
Helmikuussa käymäni Spartan Bodyweight training -koulutuksen jälkeen, olen ollut entistä kiinnostuneempi kehonpainoharjoittelusta. Ihmiskeho tarjoaa, mitä mahtavimpia haasteita liikkumiseen ja myös tietynlaista hauskuutta, joka tänä päivänä tuntuu liian usein unohtuvan. Olen ainakin itse ollut sitä mieltä, että jos kerran liikutaan, niin liikutaan tosissaan, täysillä. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että tosikko ei kuitenkaan tarvitse olla, eikä varsinkaan ryppyotsainen mörökölli. Ei sillä, etteikö se olisi oman aikansa toiminut minulla, kun en ole ”paremmastakaan” tiennyt. :) Pilkettä silmäkulmassa saa olla, ehkä jopa pitää olla, ainakin niin on hauskempaa. Tosissaan voi treenata myös hymy huulilla. Nyt, neljä kuukautta Bodyweight Training -koulutuksen jälkeen, koulutuksessa tehdyt silloin haastavalta tuntuneet liikkeet alkavat jo sujua ja harjoittelua on voinut viedä eteenpäin. Kehonpainoharjoittelussa se tarkoittaa sitä, että suoritettavia liikkeitä vaikeutetaan. Tällä hetkellä myös ohjaan Bodyweight Trainingiä.
Ehkäpä luonnollinen jatkumo bodyweightin päälläseisonnoille, käsilläseisonnoille ja muille “kikkailuille” on ollut hammock tricks eli kangastempputunti, missä erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja tehdään hammockeilla eli katossa roikkuvilla kangaslenkeillä. Ensimmäinen tunti oli aivan järkyttävän rankka kokemus. Koska liinaan kietoudutaan ja noustaan suhteellisen ylöskin, oli käsivoimani, erityisesti sormivoimat, lopussa jo tunnin alkuvaiheessa. Ei liene kuitenkaan yllätys, että kerta toisensa jälkeen tunnit tuntuvat helpommalta ja liinaan nousu/kietoutuminen on jo suhteellisen helppoakin. Pudottautumiset ja pää alaspäin liikkeetkin oli aluksi hieman jännittäviä, mutta kaikkeen tottuu.
Seuraavana vuorossa oli pole. Tunti tarjoaa jälleen uudenlaista haastetta kehonhallintaan ja työskentelyyn kehonpainoa vastaan ja toki maanvetovoimaa vastaan. Vaikka “poleurani” onkin vasta siinä vaiheessa, että treenaan perusliikkeitä, pyörähdyksiä ja ensimmäisiä pää alaspäin -liikkeitä, huomaan jälleen kerran, että minulla on uusi tavoite. Haluan hallita omaa kehoani vieläkin paremmin.
Viimeisin tutustumisen kohde onkin kohdallani tänä vuonna (tähän mennessä) ollut rengastrapetsi. Kyseessä on suuri renkaanmuotoinen trapetsi, jonka avulla voi tehdä koko kehoa vahvistavaa treeniä. Haastetta tunnilla saa erityisesti keskivartalon ja käsien lihakset. Välillä uskalluskin on koetuksella, varsinkin maasta katsottuna rengas tuntuu roikkuvan hirvittävän korkealla ja kädet hikoavat jo pelkästä katselusta. Parasta onkin vain mennä ja tehdä, eikä niinkään miettiä, missä korkeuksissa sitä oikein roikutaan. Tunti on paitsi haastava, myös erittäin palkitseva onnistumisen elämyksineen. Tunti tuntuu aina menevän liian nopeasti ja sitä huomaa miettivänsä; tehdään vielä yksi sarja.
Mainittakoon, että näillä kikkailuilla on myös, naisellisista näkökulmista katsottuna, oma hintansa.. :) Sormeni ovat turvoksissa liinassa ja renkaassa roikkumisesta ja jalkojani ja käsiäni koristaa kauttaaltaan melko suuretkin mustelmat. Näistäkin huolimatta en millään malttaisi odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsen taas nousemaan rengastrapetsille tai tankoon hammockista puhumattakaan. Ja kaiken tämän teen ilolla ja hymy huulilla kerta toisensa jälkeen, tosissaan, mutta en tosikkona.. :)
Happiness is NOT a destination - It is a way of life <3
RSS Feed
