Eräs joogatuttuni kirjoitti blogissaan, että ei halua hukata itseään kiireeseen. Se on minusta hienosti sanottu. Sillä rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, että itse olen ollut hukassa kiireessäni lähes koko menneen vuoden. Olen ollut hukassa sosiaalisessa mediassa ja omissa ajatuksissani, näin niinkuin pari asiaa mainitakseni. Ja ennenkaikkea samaan aikaan todellinen minäni on ollut hieman hukassa. Lomallani ymmärsin hyvinkin paljon selkeämmin minkälaisen arjen itselleni haluan ja kirjasin noita asioita ylös paperille. Listani kärjessä olin minä itse. Kyllä, antakaas kun selvennän tätä.
Tarkoitan tässä kokonaisvaltaista huolenpitoa. Siihen tarvitaan hieman suunnitelmallisuutta, jotta arki olisi helpompaa. Yksinkertaisimmillaan se on esim. ruokahuoltoa ja sen suunnittelua, mutta myös asioiden karsimista ja priorisointia. Tällä hetkellä inspiroidun suuresti suunnitelmallisuudesta ja suunnittelusta. Tehtävälistat, aah, ne on minun suurin motivaattorini tällä hetkellä. :) Toki tässähän minun tulee sitten olla huolellinen, että suunnitelmallisuudellani aja itseäni suorittamaan omaa elämääni. Huh, onpas haastavaa; lempeästi Hanne, lempeästi. Nipottaminen on ankarasti kielletty.
Se, että olen nyt kuitenkin saanut sillä suunnitelmallisuudellani tilaa arkeeni ja päiviini, on tuonut minut myös lähemmäksi sitä minää, joka oikeasti olen. Sieltä tilasta olen löytänyt jälleen oman luovuuteni ja lukemattomia ideoita, joita vaan tulee jostain. Ne tekevät arjesta inspiroivia ja jänniä, jokaikinen päivä. No mainitaan nyt sekin, että huolenpitoon kuuluu toki myös liikunta, samalla tavoin kuin lepokin, mutta niistähän olen jo kirjotellut aiemmin.
Olen jo joogakoulutuksestani lähtien ollut äärimmäisen kiinnostunut Ayurvedasta. Se on ollut asia, joka on ollut aina silloin tällöin pinnalla ajatuksissani, mutta jäänyt sitten taas taustalle siis sinne kiireen keskelle. Lomalla Ayurveda otti taas valtaa ajatuksistani ja ihan vain huvikseen surffailin Suomen Ayurveda yhdityksen sivuille. Tiesin, että syksyllä alkoi Ayurvedan perusopinnot, sillä melkein olin siellä mukana itsekin, mutta ajankohta ei vain ollut oikea. Yllätyksekseni huomasin, että keväällä alkaa uusi ryhmä perusopintoja. Tämä havainto osui ajankohtaan, jolloin aikaa koulutukseen ilmoittautumiseen oli jäljellä enää neljä päivää. Koin tämän merkiksi toimia. Eli tammikuussa aloitan Ayurvedan perusopinnot Espoossa.
Niinikään joogakoulutuksesta lähtien ruokavalioni on muuttunut, lähinnä suhteeni lihansyöntiin on muuttunut. En ole syönyt lihaa niin paljon kuin ennen. Minä kyllä rakastan vaikkapa kunnon pihviä, mutta siltikin suhteeni lihaan on ollut erilainen. Lomalle lähtiessäni olin erityisen innostunut siitä, että aikomukseni oli viettää lomani täysin kasvissyöjänä. Ja oikeasti kuinka vaikeaa on olla kasvissyöjä, kun matkustaa maissa, missä todella osataan tehdä suussa sulavan herkullista kasvisruokaa?! Oikeastaan olin jo ennen lomaani päättänyt, että lopetan lihansyönnin lomaani. Tämäkin oli minulle asia, joka nyt tuntui siltä, että se on vain tehtävä.
Osana Ayurveda-koulutusta saimme ennakkotehtäviä. Ayurvedasta kertovan perusopuksen lisäksi meidän tuli pitää kirjaa syömisistämme ja liikkumisistamme kahden viikon ajalta. Lisäksi meidän tuli kirjata ylös omia tuntemuksia. Ja jotenkin nämä oman itseni kuuntelut, ajoivat minut ostamaan muistikirjan. Se on muistikirja, johon rustaan esim. niitä huikeita tehtävälistojani. Se on myös täydellinen kaikenlaisille aforismeille ja tsemppilauseille, joihin olen jo pitemmän aikaan ollut ihan “hulluna”. Siitä kirjasta tuli minun versioni bullet journalista. Se on täydellisen epätäydellinen bullet journal, jonka sivut täyttyvät päivän fiiliksen mukaan päivän polttavista asioista. Sen sivuille on päässyt komeilemaan myös minun Sankalpani eli minun tavoitteeni/päämääräni tähän vuoteen; se on se asia, mikä saa aamulla hymyn huulilleni, sillä minullahan on uusi päivä edessäni ja askeleita otettavana sekä ideoita ideoitavana kulkiessani kohti tavoitettani.
Mikä on sinun Sankalpasi tähän vuoteen? <3