joogaan nimittäin. <3 Aloitin vuoden alussa miltei kymmenen vuoden tauon jälkeen taas astangajoogan. Astangan pariin oli mieluisaa palata. Se oli minulle vähän niinkuin vanha tuttu; asanat (jooga-asennot) oli tuttuja ja hengityksen rytmitys yhdistettynä asanoihin oli tuttua. Oma liikkuvuus tai lähinnä sen puuttuminen oli sen sijaan uutta, mutta muutoin tuttu harjoitus antoi mahdollisuuden heti alusta asti keskittyä olennaiseen eli hengittämiseen ja tietynlaisen rentouden hakemiseen. Kerta toisensa jälkeen harjoitus tuntuu helpommalta. Ylipäätään elämä joogasalin ulkopuolella tuntuu helpommalta, koska kireyden tunteet, joiden olemassa oloa en edes ollut tiedostanut, alkavat pikkuhiljaa aukeamaan/poistumaan.
Mieleeni muistui opiskeluaikojen uintitreenit. Rintauinnin potkut ei vaan ottanut onnistuakseen, koska oikean lonkani liikkuvuus oli niin surkea. Liikuimme altaan päästä päähän ensin pelkillä rintauinnin käsivedoilla ja seuraavaksi pelkillä potkuilla. Eihän siitä mitään tullut. Toiset olivat potkutelleet hyvän matkaa altaan puoleen väliin tai jopa toiseen päähän, kun minä olin edennyt vaivoin pari metriä. Valuvika, tuumailin, ei voi mitään. Olin tyystin jo unohtanut nuo uintitreenit, mutta toki tiedostanut ongelman läsnäolon mm. bodycombat -tunneilla tehdessämme kiertopotkuja. Noin kuukausi sitten havahduin huomaamaan, että kyse ei suinkaan ollut valuviasta tai asiasta, johon ei voisi itse vaikuttaa, sillä liikkuvuusongelma loistikin yhtäkkiä poissaolollaan. Muutamassa kuukaudessa liikkuvuuteni oli muutoinkin parantanut huomattavasti, mistä olin toki erittäin mielissäni, sillä kaikenkaikkiaan minun oli/on helpompi hengittää.
Joogalla on ollut elämääni myös muunlaisia vaikutuksia. Tykkään liikkua sata lasissa. Tykkään siitä, että voin haastaa itseni lähes äärirajoille ja vielä senkin jälkeen koettaa, saisiko kropasta vielä jotain irti. Alkuvuoden hektinen elämänrytmi saneli kuitenkin treenejäni hieman uuteen uskoon. Oli vaan kaiken aikaa liikaa asioita meneillään ja päässä ajatukset surisi ristiin rastiin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskien, huomasin erään joogaharjoituksen jälkeen sen. VAU! En ole tuntiin oikeasti ajatellut mitään muuta kuin omaa hengitystäni ja tehnyt asanat sitä mukaillen. Aikamoinen kaveri minulla tämä jooga!
Astangajooga ei suinkaan ole ainut jooga laatuaan, jonka kaverikseni kelpuutan. Suhteellisen uusia tuttavuuksia minulle on air jooga ja hot jooga. Air jooga on joogaharjoitus, jossa käytetään apuna katosta riippuvaa silkkitrapetsia. Trapetsi=liina roikkuu noin lantion korkeudella ja auttaa saavuttamaan myös ne hieman haastavammat liikkeet, joita ei ilman liinaa saisi harjoiteltua. Air joogassakin olennaista on rentous. Kun oman kropan antaa rentoutua kunnolla, liina ei paina eikä satu mihinkään, vaan parhaimmillaan kannattelee kroppaa niin, että voi itse rentouden lisäksi keskittyä vain hengittämiseen. Air joogan loppurentoutuksena maataan liinan sisällä, eikä tämä rentoutus tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä. :) Kun ohjaaja lopuksi kehoittaa herättelemään kroppaa, on ensimmäinen ajatukseni aina: ei vielä, ollaan vähän aikaa vielä täällä!
Ja sitten se hot jooga. Aah, lämpöä rakastavalle ihmiselle yksi parhaita asioita on toki se, että harjoitus tehdään +38°C lämmössä. Heti ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Hot jooga -tunnilla tehdä voima- ja tasapainoliikkeitä. Osa liikkeistä on hyvinkin haastavia, mutta rentouden löydyttyä ja omaan hengitykseen keskittymällä, liikkeisiin on helpompi sulaa mukaan. Lattiasarja tunnin lopulla rauhoittaa ja rentouttaa. Kaikki joogatunnit, niin myös hot jooga -tunnit, päättyvät loppurentoutukseen.
Elämän ollessa nykyisin vähän kaikilla osa-alueillaan kiireistä ja “pusertamista”, on mielestäni erittäin vapauttavaa, kun ohjaaja tunnin päätteeksi kehoittaa kiittämään kehoa päivän harjoituksesta. Kuulostelemaan, miltä keho harjoituksen jälkeen tuntuu ja hyväksymään harjoitus sellaisena kuin se on ja hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. Hengittämään uutta ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen ja uloshengityksellä päästämään irti kaikesta vanhasta ja menneestä. Mielestäni nämä sanat oli hyvä muistaa elämässä muinakin hetkinä, itsensä "piiskaamisen" sijaan ja muistaa olla itselleen myös armollinen.
Namaste. <3
Mieleeni muistui opiskeluaikojen uintitreenit. Rintauinnin potkut ei vaan ottanut onnistuakseen, koska oikean lonkani liikkuvuus oli niin surkea. Liikuimme altaan päästä päähän ensin pelkillä rintauinnin käsivedoilla ja seuraavaksi pelkillä potkuilla. Eihän siitä mitään tullut. Toiset olivat potkutelleet hyvän matkaa altaan puoleen väliin tai jopa toiseen päähän, kun minä olin edennyt vaivoin pari metriä. Valuvika, tuumailin, ei voi mitään. Olin tyystin jo unohtanut nuo uintitreenit, mutta toki tiedostanut ongelman läsnäolon mm. bodycombat -tunneilla tehdessämme kiertopotkuja. Noin kuukausi sitten havahduin huomaamaan, että kyse ei suinkaan ollut valuviasta tai asiasta, johon ei voisi itse vaikuttaa, sillä liikkuvuusongelma loistikin yhtäkkiä poissaolollaan. Muutamassa kuukaudessa liikkuvuuteni oli muutoinkin parantanut huomattavasti, mistä olin toki erittäin mielissäni, sillä kaikenkaikkiaan minun oli/on helpompi hengittää.
Joogalla on ollut elämääni myös muunlaisia vaikutuksia. Tykkään liikkua sata lasissa. Tykkään siitä, että voin haastaa itseni lähes äärirajoille ja vielä senkin jälkeen koettaa, saisiko kropasta vielä jotain irti. Alkuvuoden hektinen elämänrytmi saneli kuitenkin treenejäni hieman uuteen uskoon. Oli vaan kaiken aikaa liikaa asioita meneillään ja päässä ajatukset surisi ristiin rastiin. Kuin salama kirkkaalta taivaalta iskien, huomasin erään joogaharjoituksen jälkeen sen. VAU! En ole tuntiin oikeasti ajatellut mitään muuta kuin omaa hengitystäni ja tehnyt asanat sitä mukaillen. Aikamoinen kaveri minulla tämä jooga!
Astangajooga ei suinkaan ole ainut jooga laatuaan, jonka kaverikseni kelpuutan. Suhteellisen uusia tuttavuuksia minulle on air jooga ja hot jooga. Air jooga on joogaharjoitus, jossa käytetään apuna katosta riippuvaa silkkitrapetsia. Trapetsi=liina roikkuu noin lantion korkeudella ja auttaa saavuttamaan myös ne hieman haastavammat liikkeet, joita ei ilman liinaa saisi harjoiteltua. Air joogassakin olennaista on rentous. Kun oman kropan antaa rentoutua kunnolla, liina ei paina eikä satu mihinkään, vaan parhaimmillaan kannattelee kroppaa niin, että voi itse rentouden lisäksi keskittyä vain hengittämiseen. Air joogan loppurentoutuksena maataan liinan sisällä, eikä tämä rentoutus tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä. :) Kun ohjaaja lopuksi kehoittaa herättelemään kroppaa, on ensimmäinen ajatukseni aina: ei vielä, ollaan vähän aikaa vielä täällä!
Ja sitten se hot jooga. Aah, lämpöä rakastavalle ihmiselle yksi parhaita asioita on toki se, että harjoitus tehdään +38°C lämmössä. Heti ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Hot jooga -tunnilla tehdä voima- ja tasapainoliikkeitä. Osa liikkeistä on hyvinkin haastavia, mutta rentouden löydyttyä ja omaan hengitykseen keskittymällä, liikkeisiin on helpompi sulaa mukaan. Lattiasarja tunnin lopulla rauhoittaa ja rentouttaa. Kaikki joogatunnit, niin myös hot jooga -tunnit, päättyvät loppurentoutukseen.
Elämän ollessa nykyisin vähän kaikilla osa-alueillaan kiireistä ja “pusertamista”, on mielestäni erittäin vapauttavaa, kun ohjaaja tunnin päätteeksi kehoittaa kiittämään kehoa päivän harjoituksesta. Kuulostelemaan, miltä keho harjoituksen jälkeen tuntuu ja hyväksymään harjoitus sellaisena kuin se on ja hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. Hengittämään uutta ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen ja uloshengityksellä päästämään irti kaikesta vanhasta ja menneestä. Mielestäni nämä sanat oli hyvä muistaa elämässä muinakin hetkinä, itsensä "piiskaamisen" sijaan ja muistaa olla itselleen myös armollinen.
Namaste. <3
RSS Feed
