Ole hyvä itsellesi

Olen pitkään miettinyt tarttuisinko kirjoituksissani tähän aiheeseen ja tulin vihdoin siihen tulokseen, että kerron mielipiteeni. Minulta kysytään usein, mitä mieltä olen tällä hetkellä vallitsevasta fitnessbuumista tai television dieettiohjelmista. En ota kantaa enempää fitnekseen lajina, jokainen tekee sitä, minkä omakseen tuntee. Toivon kuitenkin kovasti, että esim. fitneksen parissa treenaavat/kilpailevat henkilöt olisivat tasapainoisia; jalat maassa ja sinut itsensä kanssa kisalavojen ulkopuolella ja off-seasonilla. 

Entä sitten ne dieettiohjelmat ja dieettivalmisteet? Kavahdan aina hieman ajatusta ja tavoitetta siitä, että tietyssä aikataulussa esim. puolessa vuodessa, on tavoite pudottaa painoa vaikkapa 30 kg. Miksi? Jos oletaan, että henkilöllä on ylipainoa 30 kg, joka on kertynyt pikkuhiljaa esimerkiksi viiden vuoden aikana niin, minkä ihmeen takia oletus ja tavoite on, että siitä tulisi päästä eroon puolessa vuodessa? Painonpudottamisessa on mielestäni kyse ennenkaikkea uuden elämäntavan omaksumisesta. Jos tavoite on pudottaa 30 kg puolessa vuodessa, vaatii se ravitsemukselta todella paljon entiseen verratuna. Ennenkaikkea se vaatii todella paljon kyseisen henkilön pääkopalta. Uusi ruokavalio on jotain ihan muuta kuin mitä se on ollut edeltäneet vuodet. Voisin kuvitella, että lähtökohtaisesti muutoksen kohteena olevan henkilön ajatuksissa pyörii kaikki ne ruoat, joita hän ei enää saa syödä. Ja elämänmuutoksesta muodostuu hampaiden kiristysprosessi. Se, että seuraavat puoli vuotta puristetaan käsiä rystyset valkoisena nyrkkiin ja kieltäydytään kaikesta.

Mitä tulee laihdutusvalmisteisiin, vaikka ne saattavatkin sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat ravintoaineet, vitamiinit ja kivennäisaineet, ne ei koskaan ole sama asia kuin OIKEA RUOKA! Olisiko tärkeämpi oppia valitsemaan kaupasta sellaisia raaka-aineita ja ruokia, joilla tuettaisiin omaa terveyttä ja hyvinvointia, eikä elää vaikkapa ateriankorvikkeilla? Ateriankorvikkeilla ei kuitenkaan voi lopun elämää elää, mitä tapahtuu sitten, kun niistä luovutaan? Mitä jos ruoan yhteydessä saisimmekin ajatusmaailmamme muovattua sellaiseen malliin, että tavoitteena olisikin ravita omaa kehoa mahdollisimman laadukkaalla ravinnolla, josta saa kaiken lisäksi hyvän olon?

Valmennuksessani on ollut normaalipainoisia tai lähes normaalipainoisia hyväkuntoisia henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että haluavat painaa X kg. Olen jokaiselle esittänyt samat kysymykset. Miksi se on niin tärkeää? Oletko silloin onnellisempi ihminen kuin mitä olet nyt? Olisiko tärkeämpää tässä hetkessä löytää itsestä niitä hyviä puolia ja hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on nyt. En tarkoita sitä, ettei painonpudotustavoitetta saisi/voisi kenelläkään olla tai että se olisi jollain tapaa "huono tavoite" vaan, että se ei olisi pakonomainen tavoite, joka veisi hohdon siltä tosiasialta, mitä kukin henkilö on tässä ja nyt. Ja minkälaisia asioita elämänmuutoksensa suhteen on jo kenties saavutettu. ​

Avaanpa nyt samalla tässä omaa menneisyyttäni. Olen pienestä asti ollut hieman pyöreä. Muistan hyvin, että olen ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomiota syömisiini ala-asteella. Kirjottelin ruutuvihkoon itselleni sääntöjä liittyen syömiseen; ei suklaata, oli yksi säännöistä. Yläasteella ryhdyin laktovegataristiksi ja myöhemmin lakto-ovo-vegetaristiksi. Yksi syy ruokavaliomuutokseen oli, että näin lihan lautasellani elävänä olentona ja se oli yököttävää. Mutta toinen ja väittäsin, että suurempi syy oli se, että laihtuisin. Kahdeksan vuotta kului vegetaristina, jonka jälkeen palautin lihan ruokavaliooni syystä, jota en enää muista. Vähän päälle 20-vuotiaana aloitin karppaamisen, tosin silloin ei mielestäni puhuttu vielä karppaamisesta. ;) Lyhyesti sanottuna väitän, että se oli oman historian syömishäiriöisin aika. Muistan tapauksen, jolloin illalla mieleni teki tomaattia, mutta en voinut sitä syödä, koska siinä oli mielestäni liian paljon hiilihydraatteja! Usein sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta tuo aika on jäänyt mieleeni erittäin ahdistavana, epätoivoisena ja onnettomana aikana, jolloin päivät kuluivat miettien, mitä ja milloin saan seuraavaksi syödä. 

Tänä päivänä toivon, että voisin toimia tasapainoisen ihmisen esimerkkinä, jotta muiden ei tarvitsi käydä samankaltaista "raastavaa" ja ilotonta kamppailua itsensä kanssa vain tietyn vaakalukeman tähden. Tavoite painonpudottamisesta on helppo asettaa, mutta todellinen tavoite on se, että osaisimme joka päivä löytää itsestämme hyviä puolia. Se, että itsensä ruoskimisen ja huonojen puolien sijaan huomaisi; kyllä, minulla on vyötäröllä vähän jenkkakahvaa, mutta vau, onko minulla aina ollut näin nätti hymy!?

Appreciate, be grateful, for what you are... Every day. <3

Anni Maria Photography