Minun polkuni

Palaan sivuamaan edellisen kirjoitukseni maailmaa. Sitä, miten olen huomannut muiden ihmisten vaikuttaneen polkuuni ja siihen, mitä olen juuri nyt. Mutta myös siihen, että olen sieltä omasta itsestäni harhautunut tekemään päätöksiä koskien omaa elämääni ympärillä olevien ihmisten mielipiteiden vaikutuksesta. Ymmärrän toki, että kaikki vaikutteet, joita olen saanut matkan varrella, tekevät tästä minun polkuni ja ovat muovanneet minusta sen, mitä olen nyt ja sen, mitä olen tulevaisuudessa. 

Mutta en voi kuitenkaan olla pohtimatta niitä suurehkoja päätöksiä elämässäni, joihin olen antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa. Lukion jälkeen haaveeni oli, että minusta tulisi kuvataiteilija. Olin tehnyt kaikki ennakkotehtävät taidekoulua varten valmiiksi. En vain koskaan tullut hakeneeksi kouluun. Ai miksikö? No siksi, että minulle tätä haavetta kommentoitiin yksinkertaisuudessaan näin: ”Ai, haluat siis valmistua työttömäksi.” Tämä yksi kommentti vaikutti päätökseeni, sillä jäin pohtimaan, että olisi varmaan kuitenkin hyvä, että minulla olisi myös ihan ”oikea” ammatti. Ironisinta tässä on se, että "kunnon" ammatti eli tradenomitutkinto veivät minut vuosiksi määräaikaisuuksien maailmaan ja yli 10 vuoden päästä valmistumisestani sain ns. "vakituisen" työn. 

Matkalla omaan itseeni, olen löytänyt sen taitelijaminäni, jonka olin hukannut vuosiksi. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että löysin netistä Chakra-rannekorun. Chakrallahan tarkoitetaan kehon energiakeskuksia ja näitä keskuksia on meidän kehon keskilinjassa seitsemän kappaletta. Tuo koru siis tasapainottaa kaikkia Chakroja ja samalla se tasapainottaa kantajaansa. Korun näkeminen sai minut miettimään, että voisin kyllä tehdä tuollaisen korun itsekkin. Siitä se ajatus lähti luomiseen ja nyt noita koruja on syntynyt kymmeniä ja kymmeniä. Luomisen ihanuus on saanut oman erityisen paikan kalenteristani, mistä olen pyhittänyt perjantai-illan luomiselle. Olen alkanut kutsua perjantaita luomispäiväksi. Päiväksi, jolloin käsistäni syntyy jotain, mitä ei etukäteen koskaan osaa arvata. 

Moniksi vuosiksi ajauduin myös treenaamisen maailman toteuttamaan itseäni. Tänä päivänä en ihan täysin ymmärrä itseäni tässä kohtaa. Siis sitä, miten vähän kuuntelin todella sisintäni viettäessäni aikaani lenkkipolulla. Hain varmasti itseni ulkopuolelta hyväksyntää ja ehkä tietyllä tapaa ihailua. Ihailua siitä, että voi kertoa, että harrastuksiini kuuluu maratonien juokseminen. Tuolloin en koskaan oikeasti pysähtynyt miettimään, pidänkö minä todella tästä harrastuksestani. Nyt voin kuitenkin todeta, että jos lenkille lähtö ei aiheuta suurta riemua ja intoa tai jos maratonin lähtöviivalla kyselee itseltään, mitä minä täällä teen, niin silloin ei varmasti ole oikeassa paikassa. 

Ulkopuolelta tulevat ärsykkeet vaikuttavat meihin kaiken aikaa. Ja siksi koen, että on hyvä etsiä ne itselleen sopivat keinot pysyäkseen läsnä omassa itsessään ja omissa tuntemuksissaan, omassa sydämessään, lähtemättä kaikkiin ulkopuolelta tuleviin vaikutteisiin mukaan. Myös ihmisten energiat ovat tärkeitä minulle paitsi oman hyvinvoinnin vuoksi, myös sen oman polun seuraamisen ja omalla polulla pysymisen vuoksi. Aina on mahdollisuus valita ympäristöstään sellaisen energian piirissä olemisen, mikä tukee omaa hyvinvointia ja omia hyviä viboja. Ja mikäli näin ei ole, on varmasti hyvä käyttää mahdollisuus kulkea toiseen suuntaan. Aina toiseen suuntaan kulkeminen ei ihan konkreettisesti ole mahdollista, mutta tällöin on hyvä löytää ne itselle sopivat keinot oman positiivisen energian ylläpitämiseen. Itse kuljen nykyisin poispäin melusta, spekuloinneista ja ylipäätään kaikesta negatiivisesta kaiusta. Minulla se ratkaisu voi tällöin olla esimerkiksi musiikin kuuntelu, jonka avulla pystyn taas olemaan rauhassa ja tasapainossa omassa tilassani. Tilassa, jossa oman itsen ja oman sydämen kuuntelu on mahdollista. Ja ennen kaikkea tilassa, jossa oma energiani on turvassa.

Jokaisen meistä on siis hyvä tiedostaa, että ympäristö ja siinä olevat ihmiset vaikuttavat energioillaan meihin jatkuvasti. Ja on täysin meistä riippuvaa, minkä asioiden ympäristöstämme annamme itseemme vaikuttaa. Jos ei ole ihan varma näistä vaikutuksista, kannattaa kääntyä hetkeksi omaan sisimpään ja oman sydämen kuunteluun, siihen miltä nämä energiat sydämessä tuntuu? Vai tuntuvatko ne kenties kiristävänä tunteena kurkussa? Tällöin vastaus löytyy omasta kehostamme ja tiedämme, onko syytä jäädä vai lähteä. 

Pari viikkoa sitten joogaharjoitukseni päätteeksi, koin hyvin vahvan tunteen sisälläni siitä, että minun olisi nyt vain hyvä ottaa aikalisä ja viettää aikaa joogan parissa. Keskittyen vain ja ainoastaan joogaan. Tästä ajatuksesta jo muutaman päivän kuluttua olin varannut lennot ja majoituksen Intiaan, missä kahden viikon ajan, aion keskittyä vain ja ainoastaan joogaan. Tuo joogan jälkeinen rauhallinen ja energinen tila taisi siis kannaltani olla paras mahdollinen johdattamaan minut tämän hetkisen perimmäisen tarpeeni äärelle.  <3

Miten ympäröivät energiat on vaikuttaneet sinun polkuusi?