Hajoitatko vai rakennatko?

Oman itsensä kanssa tasapainoilu on välillä aikamoista taiteilua. Liikkumisen riemu voi välillä viedä mennessään ja sitä vaan yksinkertaisesti unohtaa kuullostella, että mitä se oma kroppa yrittääkään sanoa ja viestittää. Toisaalta, mikäli sohvalla on tullut maattua jo useampi ilta peräjälkeen, on laiskotuksen tunne helposti sekoitettavissa väsymykseen. Niinpä sitä puntaroi mielessään kahden vaiheilla; olenko minä oikeasti väsynyt vai laiskottaako minua vain tavanomaista enemmän.

Itse havahduin tähän ajatukseen jokin aika sitten, kun kävin läpi viikon treenejäni. Oikeasti minulla oli tunne, että en ollut koko viikkona tehnyt juuri mitään, mutta tarkempi tarkastelu kertoi toista. Tuntimäärällisesti olin liikkunut viikon aikana puolet enemmän kuin edellisellä viikolla. Ohoh, onko tämä totta? Kyllä, niin se vaan oli. Toki joukosta oli poissa kaikista kovatehoisemmat harjoitukset, mutta silti tuntimäärä kertoi “karua” kieltä. Puolet enemmän liikuntaa edellisviikkoon verrattuna, ei ihme, että olo oli hieman väsynyt. Kaikki kiva touhuilu oli vienyt minut niin mennessään, etten ollut muistanut kuunnella, mitä kroppani sanoo. Lepoa nainen!!!

Miten sinun laitasi on? Hajoitatko vai rakennatko?

Välillä joudun siis palauttelemaan mieleen levon merkityksen. Ilman riittävää lepoa ja palautumista hajotan sitä, mitä olen esim. salilla rakentanut. Sekö on tarkoitukseni? No ei. Siispä hölläystä liikkumiseen. Treenin ja levon lisäksi ei tietenkään pidä unohtaa laadukasta ravintoa. Kaikki nämä on riippuvaisia toisistaan. Vain sopivan treenin, riittävän levon ja laadukkaan ravinnon optimaalisen keskinäisen suhteen kautta kehityn kohti asettamiani tavoitteita, mitä ne sitten onkaan. ;)

Tykkään kovatehoisista treeneistä. Ne on melkein parasta, mitä tiedän. Viime aikoina olen entistä tarkemmin kuitenkin koettanut myös kuunnella oman kehon viestejä ja liikkunut niiden mukaan. Vaikka välillä saattaa tuntua vaikealta jättää kovatehoinen intervallitreeni väliin, niin teen sen, mikäli koen, että en ole tarpeeksi hyvin palautunut edellisistä treeneistä. Jos jalat on oikeasti vielä edellisen punttitreenin jäljiltä niin kipeät, että käveleminen sattuu, niin intervallitreeni ei ole silloin se treeni, joka tilanteeseen tuo apua. Se saattaisi kyllä näennäisesti helpottaa kipua, mutta edesauttaisiko se palautumistani? Tuskin. Sillä se lähtee, millä on tullutkin, ei ihan pidä paikkaansa.

Mietin yleensä viikon treenit etukäteen jollain tasolla. Eli ohjatut tunnit ovat omilla kiinteillä paikoillaan ja muu liikkuminen sijoittuu näiden ympärille parhaaksi katsomallani tavalla. Kuitenkin liikun hyvin pitkälti kunkin päivän motivaation ja energiatason mukaan. Jos olo on oikeasti väsynyt tai muuten nuutunut, salitreeni tai kovatehoinen intervallitreeni saa jäädä ja suuntaan mieluummin kävelylle tai joogaan. Joskus jopa ihan vaan makaan sohvalla. ;)