Olen asunut pienellä Indonesian Gili Air saarella nyt noin kaksi viikkoa. Viime viikolla istuessani rannalla tajusin, että minun suurin toiveeni koskaan on nyt toteutunut. Olen unelmoinut työskenteleväni Aasian auringon alla opettaen joogaa, voiden samalla nauttia merimaisemasta ja minua hellivästä lämmöstä.
Opetan joogaa kuutena päivänä viikossa (noin 7-10 tuntia) paikassa nimeltä H2O Yoga and Meditation center. Tämän lisäksi toimenkuvaani kuuluu kaksi tuntia karmajoogaa päivittäin ja tämä kattaa asumiseni keskuksessa.
Joka päivä tällä saarella on kuin unta minulle. Katseeni viipyilee merelle suunnattuna ja minun on miltei nipistettävä itseäni, jotta todellakin tajuan tämän olevan totta. Kaikki se, miten tähän tilanteeseen olen päätynyt, on ollut kuin unta ja se kaikki kävi niin kovin äkkiä.
Sunnuntaina 5.8.2018 tasan kuukauden oleskelun jälkeen kävin pomoni kanssa keskustelun omasta jatkostani keskuksessa ja sovimme, että jatkan opettajana heillä seuraavat 7 kuukautta. Tämä tarkoitti sitä, että saisin lisää vastuuta opettamiseen retriittien ja workshoppien muodossa. Myönnän, että tämän keskustelun jälkeenkään en ollut ihan täysin varma omasta päätöksestäni. Kuitenkin mietin, että kyse on vain 7 kuukaudesta, ja tämä olisi joogan opettamisen kannalta minulle todella ainutlaatuinen mahdollisuus, sillä sainhan tehdä sitä, mistä olin eniten unelmoinut; opettaa päivittäin.
Kahvikupin äärellä mietimme seuraavaa siirtoa. Tai Becci mietti minun koettaessa epätoivoisesti löytää lentoa ulos Lombokilta Balin suuntaan; mihin tahansa itseasiassa. Yhteys kahvilassa oli huono ja valjastin myös balilaisen ystäväni etsimään minulle lentoa. Hän myös kertoi minun olevan tervetullut heille Balille. Vihdoin noin tunnin etsinnän jälkeen löysin lennon Kuala Lumpuriin seuraavana iltana. Tällä välin Becci oli löytänyt meille majapaikan seuraavaksi yöksi ja suuntasimmekin tarkastamaan sen kunnon seuraavaksi. Majatalo oli kaksi kerroksisen rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, mikä sai meidät vähän varuilleen tilanteesta, edellisen päivän maanjäristykset mielessämme, mutta myös tuon päivän jälkijäristyksen tuntien. Tutkimme huoneemme seinien halkeamia hieman varuillamme, tehden päätöksen, että se välttää meille yöpaikaksi. Kynnyskysymykseksi tämän majapaikan suhteen muodostui pyyhkeet. 😉Pyysimme pyyhkeitä henkilökunnalta, saaden vastaukseksi, että kaikki pyyhkeet ovat pyykissä ja että saisimme pyyhkeet kyllä seuraavana päivänä. Kun ei pariin päivään ole käynyt suihkussa ja on nukkunut lehmien laitumella, ei tämä välttämättä ole se asia, minkä haluaa kuulla. Kun meille ei täydellä varmuudella pystytty pyyhkeitä lupaamaan, päätimme jatkaa matkaa seuraavaan paikkaan.
Kun asetuimme illalla nukkumaan, olimme myös asettaneet kaikki tavaramme oven viereen valmiiksi pakattuna, siltä varalta, että meille tulisi kiire lähtö. Muutama voimakkaampi jälkijäristys herätteli meidät ripeästi unestamme pihalle ihmettelemään. Myös pihapiirin paikalliset asukkaat olivat ulkona, siirtyen vähitellen sisälle. Sovimme, että ehkäpä nukuimme vuoroissa seuraavan yön, varmuuden vuoksi. Aamukahden jälkeen päätimme, että ehkäpä vain nukumme. Kokemuksemme oli niin uuvuttava, että Becci ei edes kuullut moskeijan aamukutsua ja minäkin siitä vain ensi hetket.
Kun vihdoin pääsin turvallisesti hotelliin Kuala Lumpurissa romahdin lohduttomaan itkuun. En ainoastaan siksi, että olin turvassa maanjäristyksiltä (toivottavasti) vaan siksi, että en tiennyt, mikä niin monen tuttuni tilanne oli. Ensimmäisenä mieleeni tuli H2O kahvilamme tarjoilija poika, jonka kanssa en juurikaan edes jutellut, mutta joka jossain vaiheessa alkoi kutsua minua tyttöystäväkseen ja joka päivittäin jossain kohtaa muisti huikata minulle “I love you”. ❤ Hän lähti hieman kipeänä Lombokiin pari päivää ennen järistystä ja minulla ei ole tietoa hänen tilastaan tai hänen perheensä tilasta. Lisäksi olin toki huolissani muista kahvilan pojista, jotka saivat minut aina hyvälle tuulelle hassuilla jutuillaan, mitä en useinkaan kielimuurin takia edes ymmärtänyt, mutta heidän hyvät fiilikset vaan tarttuivat myös minuun. Mieleeni tuli myös Orong Villagen pojat ja tytöt, jotka huolehtivat päivittäisestä kahvituksestani, aina hymy huulillaan, ja jotka aina muistivat kysyä, mitä minulle kuuluu, vaikka olisin vain ohittanut heidät rannalla pyöräilessäni. Hedelmämyyjämme Hati, joka päivittäin tuli saarelle töihin Lombokilta. Päivittäisen curryannokseni tekijät, perhe Warung ZZZ ravintolasta, joiden olohuone oli ruokapaikan ravintolasali. Musa Cookeryn pojat, joiden "Hei Suomi, miten menee?", huikkaukset voin vieläkin kuulla päässäni. Puhumattakaan sadoista muista ihanista ihmisistä, joihin en ehtinyt edes tutustumaan. Käytännössä kaikkien saarella työskentelevien perheet olivat Lombokilla ja voin vain toivoa, että kaikki tuttuni ovat hengissä ja, että he selviävät tästä. ❤
10 USD:lla Lombokilla saa:
- 20 kg sementtiä
- ruokaa ja vettä 20 hengelle
- 10 litraa polttoainetta generaattoriin
- 3 T-paitaa.
Voit tehdä lahjoituksen H2O:n sivujen kautta:
http://www.h2oyogaandmeditation.com/4-day-unlimited-yoga-packages/.
Siirtyen sivun alalaidan kohtaan Use paypal Extras, ja valitsemalla summan, jonka haluat lahjoittaa. Tämän summan karttumista voi seurata H2O:n Facebook sivujen kautta (https://www.facebook.com/h2oyogaandmeditation/)
missä summan kertyminen kerrotaan joka maanantai.
Pienelläkin summalla voi olla suuri vaikutus. ❤