Näin synttäreiden kunniaksi ajattelin siis kirjoittaa kuulumisia tänne. Ei ollenkaan höttöinen aihe ;) Menneet kuukaudet voisi tiivistää hyvin kolmeen sanaan; töitä, töitä ja töitä. Näihin sanoihin oikeastaan tiivistyykin varsinkin menneen kesän kulku hyvin pitkälti. Palkkatyöni osalta merkittävä käänne tapahtui kesän alussa, kun allekirjoitin toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen nimeni alle. Tämä oli todellakin merkittävä käänne työhistoriassani, ottaen huomioon, että olen valmistunut ensimmäiseen ammattiini 15 vuotta sitten. Jos ihan rehellisiä ollaan, en oikein vieläkään osaa tähän tilanteeseen oikein asennoitua. Olen tottunut, että elämääni rytmittää määräaikaiset työsopimukset. Vuosia hartain toiveeni oli saada “vakituinen” työ ja tällä kerralla oli täysin valmis heittäytymään maailman armoille ja katsomaan, mitä tämän kertainen tilanne tuokaan tulleessaan. Ja niinhän siinä kävi, että se vakituinen työ tarjoiltiin minulle hopeatarjottimella. Tämä uusi tilanne toi elämääni myös uudet työkaverit ja työtehtävät. Työtehtävät pitikin kesän ajan kivasti kiireisenä.
Tämän toisen työni osalta tilanne on ollut kesällä hyvin samankaltainen. Viikot kuluivat siis valmennettavien ja joogaohjausten parissa. Ja vaikka nämä työt antavatkin minulle paljon energiaa, kesän aikana jouduin kuitenkin polvilleni oman jaksamisen kanssa ja ottamaan aikalisän. Sain järjestettyä ohjausvapaan viikon itselleni ja sen jälkeen palasin töiden pariin uudella energialla.
Kesän loppupuolella pidin ex tempore pari päivää vapaata ja suuntasin Prahaan tapaamaan ihanaista joogaystävääni, johon tutustuin vuosi sitten Intiassa. Matkalla pääsin myös kesän makuun, sillä Prahassa minua vastaanotti ihana helle. Prahassa pääsin tutustumaan sen kauneuteen paikallisen näkökulmasta, mikä avasi kaupungin minulle aivan uudella tavalla. Kurvailimme ystäväni kanssa pitkin Prahan katuja skootterilla etsien Prahan parasta espressoa, ihastellen maisemia ja joogaamalla puistossa keskellä kaupunkia. Ystävän kohtaaminen yli vuoden tauon jälkeen, sai minut ymmärtämään entistä selkeämmin sen, miten onnekas olenkaan, kun olen saanut tutustua niin moneen erilaiseen ihmiseen eri kulttuureista ja lähtökohdista. Tämä matka oli myös valtava energiaboosti ja inspiraation lähde omaan ehkä hieman alavireiseen elokuun alkuun.
Nyt kun eletään jo miltein lokakuun puoliväliä, on arki jälleen palannut uomiinsa ja työtilanteet normalisoituneet molemmilla rintamilla. Olen löytänyt sekä aikaa että intoa liikkua ja harrastaa myös itse. Kesällä metsäpoluilla pyöräillessä tunsin ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan poltetta juoksupoluille. Juoksun hurmaa olen päässyt nyt syksyn aikana palauttelemaan mieleen. Lisäksi syksyyn on toki mahtunut joogaa ja sirkusta.
Vaikka olenkin porhaltanut koko kesän menemään pää kolmantena jalkana, olen mielestäni onnistunut elämään hetkessä. En siis ole porhaltanut menemään laput silmillä vaan huokaillut mennessäni maailman kauneutta. Viime kesänä luonto on mielestäni ollut erityisen kaunis. Metsien vihreys on ollut vihreämpää kuin ennen, kukkien kukat suurempia ja mahtavampia, yksinkertaisesti ihanampia kuin koskaan ennen jne..
1) Uusi työ ja kaikki mitä se tuo mukanaan (esim. että puhuu 8 tuntia taukoamatta) väsyttää ja kuluttaa enemmän kuin vanha tuttu. Tällöin on hyvä ymmärtää hiljentää tahtia
2) Kun rohkenee myöntää itselleen, että on väsynyt, voi hakea tilaa levolle. Kukaan muu ei välttämättä tiedä väsymyksestäsi mitään, siispä täytyy avata suu ja järjestää lepoa. Asiat järjestyy kyllä, jos haluaa.
3) Tartu hetkeen ja mahdollisuuteen, mitä ikinä se onkaan ja tee se nyt.
4) Tee asioita, joita oikeasti haluat tehdä.
5) Katso ympärille, hengitä, ihmettele ja ihastele! Elä hetkessä!
Kiitos jälleen kaikille kuluneesta vuodesta! <3