Kerroin viime postauksessa, että Intiasta Suomeen palasi eri ihminen, joka sinne lähti. Ehkä siis on paikallaan jakaa teille hieman tuota seikkailua. Vaikka matka oli pitkä (noin 30 tuntia) ja todella uuvuttava en voinut muuta kuin huokailla maailman kauneutta. 😍Maa ilmasta on jotain täysin käsittämätöntä katseltavaa ja se jättää minut jokaikinen kerta täysin sanattomaksi. Pitkän matkan päätteeksi määränpäässä onneksi odotti sovitusti huone, josta löytyi myös sänky. 😊Paikka, josta loman aikana muodostui minulle hyvinkin rakas, oli nimeltään Soul & Surf. Nimikin sen jo paljastaa, että hotellissa keskitytään nautitimaan sielullisista aktiviteeteista eli joogasta ja surffauksesta.
Ensimmäisenä iltana, kun olin asettautumassa nukkumaan pikkuinen gekko kulki huoneeni seinän poikki. Tuumailin siinä itsekseni, että ok, saat asua täällä, koska olet niin söpö. Vähän ajan päästä halkaisijaltaan noin 5 cm pituinen hämähäkki kulki samaisen seinän poikki minusta katsottuna vastakkaiseen nurkkaan huonetta. Hetken ajan hain katseellani jotain kättä pidempää, millä saisin tuon hämähäkin häädettyä pois huoneestani. Kun tajusin, että mitään sellaista ei ollut ulottuvilla, en voinut muuta kuin toivoa, että otus ei ole myrkyllinen. Varmuuden vuoksi nukuin valot päällä (ja toinen silmä raollaan), jotta minulla olisi näköyhteys tuohon otukseen kaiken aikaa. Aamun koittaessa olin tietenkin nukahtanut ja hämähäkkiäkään ei enää näkynyt missään, kai se oli löytänyt paremmat oltavat jonkun toisen huoneesta. 😉
Lähdin matkalle hakemaan ennen kaikkea tilaa joogalle ja aikaa Ayurveda opintojeni päättämiselle. Yksin matkustamisessa on sellainen erityinen vivahde, että silloin on vähän jopa pakko olla sosiaalinen silloinkin, kun haluaisi vaan kääntää selkänsä muille ja olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan. Ensimmäisenä aamuna päädyin aamiaiselle henkilökunnan kanssa sillä muut vieraat olivat surffaamassa. Aamu alkoi rennolla jutustelulla ja minut otettiin vastaan yhtenä jengin jäsenenä, mikä tietenkin tuntui erityisen ihanalta. ❤
Olin varannut itselleni yoga week ja soul week -ohjelmat. Mikä tarkoitti, että kahden viikon aikana sain joogata 12 tuntia, lisäksi minulla oli mahdollisuus osallistua neljälle pranayma/meditaatio tunnille, yhdelle yksityistunnille ja yhteen hierontaan. Paikan joogashala oli hotellin katolla, jossa iltatunneilla pääsi nauttimaan silmiä hivelevästä näkymästä, kun aurinko laski Arabian mereen. 😍
Ensimmäisenä iltana (ja itseasiassa melkein jokaisena iltana) valitsin illalliselle helpon vaihtoehdon ja jäin hotelliin syömään. Illalliselle mennessä törmäsin Sveitsissä asuvaan italialaiseen Stefanoon ja hänestä sain myös seuraa illalliselle. Stefanon kanssa kävimme mielenkiintoista keskustelua muun muassa dharmasta ja ayurvedasta. Jännä juttu, miten syvälliseen keskusteluun voi ajautua ventovieraan ihmisen kanssa. Kai se, että toisesta ei tiedä mitään, tekee asian helpoksi. Mutta tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun jaksaa olla sosiaalinen.
Ensimmäisenä iltana (ja itseasiassa melkein jokaisena iltana) valitsin illalliselle helpon vaihtoehdon ja jäin hotelliin syömään. Illalliselle mennessä törmäsin Sveitsissä asuvaan italialaiseen Stefanoon ja hänestä sain myös seuraa illalliselle. Stefanon kanssa kävimme mielenkiintoista keskustelua muun muassa dharmasta ja ayurvedasta. Jännä juttu, miten syvälliseen keskusteluun voi ajautua ventovieraan ihmisen kanssa. Kai se, että toisesta ei tiedä mitään, tekee asian helpoksi. Mutta tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun jaksaa olla sosiaalinen.
Päivärytmikseni muodostui viettää aamiaisen jälkeen noin kaksi tuntia opiskellen tai töitä tehden. Toki tällainen päivärytmi Intian lämmössä oli usein niin rankkaa ja veronsa vaativaa, että välillä oli aivan pakko ummistaa silmät aurinkotuolissa maaten. 😉 Vaikka aamun joogat alkoivat vasta klo 8.30, koin toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeaksi tuon aamuheräämisen. Pitkästä aikaa koin myös, miten joogaopettajan kaunis puhe shavasanan (=loppurentoutus) aikana, voi saada kyynelehtimään. Toiveeni oli, että olisin noista puheista voinut ammentaa jotain myös itselleni ja omille joogatunneille, mutta jälkeenpäin minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mikä minut herkisti.
Koska Soul & Surfin ilmapiiri, tunnelma ja puutarha olivat niin syleilyynsä sulkevia, meni minulta kokonaiset kolme päivää ennekuin sain itseni rannalle. Kyseinen matka oli siis niinkuin vaativa kuin puutarhasta rappusten alas kävely. Kävelin vesirajassa miettien seuraavaa missiotani, joka oleellisesti tuohon rantaan liittyi. Ihan ensimmäiseksi tarkoitukseni oli kirjoittaa paperille ylös asioita menneisyydestäni, joista olin valmis päästämään irti. Puutarhaan palattuani tartuin tuumasta toimeen. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuijottelin tyhjää paperia edessäni ja koin hyvinkin herkän hetken asian äärellä. Lopulta sain myös tekstiä paperille. Auringonlaskun aikaan palasin rannalle tuo kirjoittamani paperi ja tulitikut mukanani valmiina polttamaan kyseisen osan menneisyyttäni ja päästämään irti siitä, mitä en enää halunnut kantaa mukanani.
Aamupäivän rutiineihini kuului paitsi opiskelu/työskentely myös minulle hyvinkin meditatiiviseksi muodostunut meren tuijottelu. Joka kerta koin yllättäviä tuntemuksia tuon näkymän edessä. Myöhemmin mietin sen johtuvan hetkessä elämisestä; siitä, että jokainen aalto on tietyllä tapaa erityinen, eikä koskaan tule toista samanlaista aaltoa. Ne muuttuvat koko ajan; meri muuttuu koko ajan. Vähän niinkuin elämäkin. Ja tämä kaikki pohdinta sai minut tajuamaan hyvin selkeästi sen, että elämä on tässä ja nyt.
Intia ei ollut koko aikaa pelkkää ihanuutta ja lovee 😉 vaan koin siellä myös turhautumisen tunteita. Turhauduin itseeni erään joogatunnin aikana. Huomasin kesken tunnin, että pusken itseäni pidemmälle kuin mihin kehoni on juuri sillä hetkellä valmis menemään. Ja vaikka tajusin tämän, jatkoin harjoitustani samaan malliin. Varmaan on sanomattakin selvää, että tämä sai minut turhautuneeksi ja jopa vihaiseksi. Se oli kaikkea sitä vastaan, mitä itse opetan ja siltikään en kuunnellut itseäni vaan puskin itseäni harjoituksessa kaiken aikaa pidemmälle. Koetin miettiä, mistä moinen käytös johtui, mutta en vain ymmärtänyt itseäni ja toimintaani olleenkaan. Aivan kuin olisin tietyllä tapaa ollut koko tilanteessa täysin ulkopuolinen. Onneksi tuo kerta oli ainut laatuaan, jolloin suorittaja-Hanne otti minusta vallan. Ehkäpä se myös opetti minulle jotain.
Intia ei ollut koko aikaa pelkkää ihanuutta ja lovee 😉 vaan koin siellä myös turhautumisen tunteita. Turhauduin itseeni erään joogatunnin aikana. Huomasin kesken tunnin, että pusken itseäni pidemmälle kuin mihin kehoni on juuri sillä hetkellä valmis menemään. Ja vaikka tajusin tämän, jatkoin harjoitustani samaan malliin. Varmaan on sanomattakin selvää, että tämä sai minut turhautuneeksi ja jopa vihaiseksi. Se oli kaikkea sitä vastaan, mitä itse opetan ja siltikään en kuunnellut itseäni vaan puskin itseäni harjoituksessa kaiken aikaa pidemmälle. Koetin miettiä, mistä moinen käytös johtui, mutta en vain ymmärtänyt itseäni ja toimintaani olleenkaan. Aivan kuin olisin tietyllä tapaa ollut koko tilanteessa täysin ulkopuolinen. Onneksi tuo kerta oli ainut laatuaan, jolloin suorittaja-Hanne otti minusta vallan. Ehkäpä se myös opetti minulle jotain.
Kun mietin päiviäni Intiassa, en voi olla miettimättä sitä, miten joka ikinen päivä herkistyin jostain. En edes aina tiennyt, mistä herkistyin, huomasin vain yhtäkkiä olevani kyyneleet silmissä. Ehkäpä Intia vapautti minussa jotain, mitä olin pitänyt sisälläni. Enkä kauheasti välittänyt siitä, missä olin tai ketä ympärilläni oli, vaan annoin tunteiden tulla.
Meren lisäksi matkalla tapahtui myös muuta, mikä sai minut tajuamaan hyvin selkeästi, että elämä on nyt. Soul & Surfin työntekijöille läheinen ihminen oli menehtynyt äkillisesti ja se sai koko porukan hetkellisesti pois tolaltaan. Eräänä aamuna koko jengi meni hotellin rantaan surffaamaan tämän menehtyneen henkilön muistoksi ja heittämään näin omalla tavallaan hänelle hyvästit. Heidän ele oli niin kaunis, täynnä välittämistä ja rakkautta, että me hotellin asukkaat vaan hiljennyimme katsomaan tapahtumaa. Ja tämä oli se asia, joka sai minut entistä selkeämmin tajuamaan, että elämä on nyt.
Ja se sai minut ihan ensimmäiseksi ilmoittautumaan aloittelijoiden Surffaus-tunnille.
Mitä sitten tapahtui? Se selviää myöhemmin. Pysyhän kuulolla.
Meren lisäksi matkalla tapahtui myös muuta, mikä sai minut tajuamaan hyvin selkeästi, että elämä on nyt. Soul & Surfin työntekijöille läheinen ihminen oli menehtynyt äkillisesti ja se sai koko porukan hetkellisesti pois tolaltaan. Eräänä aamuna koko jengi meni hotellin rantaan surffaamaan tämän menehtyneen henkilön muistoksi ja heittämään näin omalla tavallaan hänelle hyvästit. Heidän ele oli niin kaunis, täynnä välittämistä ja rakkautta, että me hotellin asukkaat vaan hiljennyimme katsomaan tapahtumaa. Ja tämä oli se asia, joka sai minut entistä selkeämmin tajuamaan, että elämä on nyt.
Ja se sai minut ihan ensimmäiseksi ilmoittautumaan aloittelijoiden Surffaus-tunnille.
Mitä sitten tapahtui? Se selviää myöhemmin. Pysyhän kuulolla.
RSS Feed
