Azure Ananda
  • Home
  • Etusivu
  • What is NEW?
  • Private Yoga
  • Yoga with me Online
  • Personal training
  • Services to Businesses
  • Online Courses
  • Who am I?
  • Contact me
  • Work with Hanne
  • Blog
  • UUTTA
  • Yksityisjooga
  • Personal training
  • Palvelut yrityksille
  • Joogaa kanssani Online
  • Kuka minä olen?
  • Yhteistyö
  • Yhteydenotto
  • Blogi

Carpe diem - Tartu hetkeen, osa 1

6/4/2018

0 Comments

 
Kerroin viime postauksessa, että Intiasta Suomeen palasi eri ihminen, joka sinne lähti. Ehkä siis on paikallaan jakaa teille hieman tuota seikkailua. Vaikka matka oli pitkä (noin 30 tuntia) ja todella uuvuttava en voinut muuta kuin huokailla maailman kauneutta. 😍Maa ilmasta on jotain täysin käsittämätöntä katseltavaa ja se jättää minut jokaikinen kerta täysin sanattomaksi. Pitkän matkan päätteeksi määränpäässä onneksi odotti sovitusti huone, josta löytyi myös sänky. 😊Paikka, josta loman aikana muodostui minulle hyvinkin rakas, oli nimeltään Soul & Surf. Nimikin sen jo paljastaa, että hotellissa keskitytään nautitimaan sielullisista aktiviteeteista eli joogasta ja surffauksesta.
Ensimmäisenä iltana, kun olin asettautumassa nukkumaan pikkuinen gekko kulki huoneeni seinän poikki. Tuumailin siinä itsekseni, että ok, saat asua täällä, koska olet niin söpö.  Vähän ajan päästä halkaisijaltaan noin 5 cm pituinen hämähäkki kulki samaisen seinän poikki minusta katsottuna vastakkaiseen nurkkaan huonetta. Hetken ajan hain katseellani jotain kättä pidempää, millä saisin tuon hämähäkin häädettyä pois huoneestani. Kun tajusin, että mitään sellaista ei ollut ulottuvilla, en voinut muuta kuin toivoa, että otus ei ole myrkyllinen. Varmuuden vuoksi nukuin valot päällä (ja toinen silmä raollaan), jotta minulla olisi näköyhteys tuohon otukseen kaiken aikaa. Aamun koittaessa olin tietenkin nukahtanut ja hämähäkkiäkään ei enää näkynyt missään, kai se oli löytänyt paremmat oltavat jonkun toisen huoneesta. 😉
Lähdin matkalle hakemaan ennen kaikkea tilaa joogalle ja aikaa Ayurveda opintojeni päättämiselle. Yksin matkustamisessa on sellainen erityinen vivahde, että silloin on vähän jopa pakko olla sosiaalinen silloinkin, kun haluaisi vaan kääntää selkänsä muille ja olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan. Ensimmäisenä aamuna päädyin aamiaiselle henkilökunnan kanssa sillä muut vieraat olivat surffaamassa. Aamu alkoi rennolla jutustelulla ja minut otettiin vastaan yhtenä jengin jäsenenä, mikä tietenkin tuntui erityisen ihanalta. ❤
Olin varannut itselleni yoga week ja soul week -ohjelmat. Mikä tarkoitti, että kahden viikon aikana sain joogata 12 tuntia, lisäksi minulla oli mahdollisuus osallistua neljälle pranayma/meditaatio tunnille, yhdelle yksityistunnille ja yhteen hierontaan. Paikan joogashala oli hotellin katolla, jossa iltatunneilla pääsi nauttimaan  silmiä hivelevästä näkymästä, kun aurinko laski Arabian mereen. 😍

Ensimmäisenä iltana (ja itseasiassa melkein jokaisena iltana) valitsin illalliselle helpon vaihtoehdon ja jäin hotelliin syömään. Illalliselle mennessä törmäsin Sveitsissä asuvaan italialaiseen Stefanoon ja hänestä sain myös seuraa illalliselle. Stefanon kanssa kävimme mielenkiintoista keskustelua muun muassa dharmasta ja ayurvedasta. Jännä juttu, miten syvälliseen keskusteluun voi ajautua ventovieraan ihmisen kanssa. Kai se, että toisesta ei tiedä mitään, tekee asian helpoksi. Mutta tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun jaksaa olla sosiaalinen.
Päivärytmikseni muodostui viettää aamiaisen jälkeen noin kaksi tuntia opiskellen tai töitä tehden. Toki tällainen päivärytmi Intian lämmössä oli usein niin rankkaa ja veronsa vaativaa, että välillä oli aivan pakko ummistaa silmät aurinkotuolissa maaten. 😉 Vaikka aamun joogat alkoivat vasta klo 8.30, koin toisinaan ylitsepääsemättömän vaikeaksi tuon aamuheräämisen. Pitkästä aikaa koin myös, miten joogaopettajan kaunis puhe shavasanan (=loppurentoutus) aikana, voi saada kyynelehtimään. Toiveeni oli, että olisin noista puheista voinut ammentaa jotain myös itselleni ja omille joogatunneille, mutta jälkeenpäin minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mikä minut herkisti.
Koska Soul & Surfin ilmapiiri, tunnelma ja puutarha olivat niin syleilyynsä sulkevia, meni minulta kokonaiset kolme päivää ennekuin sain itseni rannalle. Kyseinen matka oli siis niinkuin vaativa kuin puutarhasta rappusten alas kävely. Kävelin vesirajassa miettien seuraavaa missiotani, joka oleellisesti tuohon rantaan liittyi. Ihan ensimmäiseksi tarkoitukseni oli kirjoittaa paperille ylös asioita menneisyydestäni, joista olin valmis päästämään irti. Puutarhaan palattuani tartuin tuumasta toimeen. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuijottelin tyhjää paperia edessäni ja koin hyvinkin herkän hetken asian äärellä. Lopulta sain myös tekstiä paperille. Auringonlaskun aikaan palasin rannalle tuo kirjoittamani paperi ja tulitikut mukanani valmiina polttamaan kyseisen osan menneisyyttäni ja päästämään irti siitä, mitä en enää halunnut kantaa mukanani. 
Aamupäivän rutiineihini kuului paitsi opiskelu/työskentely myös minulle hyvinkin meditatiiviseksi muodostunut meren tuijottelu. Joka kerta koin yllättäviä tuntemuksia tuon näkymän edessä. Myöhemmin mietin sen johtuvan hetkessä elämisestä; siitä, että jokainen aalto on tietyllä tapaa erityinen, eikä koskaan tule toista samanlaista aaltoa. Ne muuttuvat koko ajan; meri muuttuu koko ajan. Vähän niinkuin elämäkin. Ja tämä kaikki pohdinta sai minut tajuamaan hyvin selkeästi sen, että elämä on tässä ja nyt.

Intia ei ollut koko aikaa pelkkää ihanuutta ja lovee 😉 vaan koin siellä myös turhautumisen tunteita. Turhauduin itseeni erään joogatunnin aikana. Huomasin kesken tunnin, että pusken itseäni pidemmälle kuin mihin kehoni on juuri sillä hetkellä valmis menemään. Ja vaikka tajusin tämän, jatkoin harjoitustani samaan malliin. Varmaan on sanomattakin selvää, että tämä sai minut turhautuneeksi ja jopa vihaiseksi. Se oli kaikkea sitä vastaan, mitä itse opetan ja siltikään en kuunnellut itseäni vaan puskin itseäni harjoituksessa kaiken aikaa pidemmälle. Koetin miettiä, mistä moinen käytös johtui, mutta en vain ymmärtänyt itseäni ja toimintaani olleenkaan. Aivan kuin olisin tietyllä tapaa ollut koko tilanteessa täysin ulkopuolinen. Onneksi tuo kerta oli ainut laatuaan, jolloin suorittaja-Hanne otti minusta vallan. Ehkäpä se myös opetti minulle jotain.
Kun mietin päiviäni Intiassa, en voi olla miettimättä sitä, miten joka ikinen päivä herkistyin jostain. En edes aina tiennyt, mistä herkistyin, huomasin vain yhtäkkiä olevani kyyneleet silmissä. Ehkäpä Intia vapautti minussa jotain, mitä olin pitänyt sisälläni. Enkä kauheasti välittänyt siitä, missä olin tai ketä ympärilläni oli, vaan annoin tunteiden tulla.

Meren lisäksi matkalla tapahtui myös muuta, mikä sai minut tajuamaan hyvin selkeästi, että elämä on nyt. Soul & Surfin työntekijöille läheinen ihminen oli menehtynyt äkillisesti ja se sai koko porukan hetkellisesti pois tolaltaan. Eräänä aamuna koko jengi meni hotellin rantaan surffaamaan tämän menehtyneen henkilön muistoksi ja heittämään näin omalla tavallaan hänelle hyvästit. Heidän ele oli niin kaunis, täynnä välittämistä ja rakkautta, että me hotellin asukkaat vaan hiljennyimme katsomaan tapahtumaa. Ja tämä oli se asia, joka sai minut entistä selkeämmin tajuamaan, että elämä on nyt.

​Ja se sai minut ihan ensimmäiseksi ilmoittautumaan aloittelijoiden Surffaus-tunnille.

Mitä sitten tapahtui? Se selviää myöhemmin. Pysyhän kuulolla.

0 Comments

Everything happens for a reason

3/26/2017

0 Comments

 
Vietin juuri talvilomani joogaretriitillä Intiassa. Jälleen kerran loma tuli juuri oikeaan saumaan työntäyteisen alkuvuoden jälkeen. Ihan stressitöntä ei loman alku ollut, sillä lakkotoimet Helsingin lentokentällä pistivät vielä jännittämään viime metreillä mahdollista lennon peruuntumista. Loppujen lopuksi lakkotoimet vaikuttivat matkaani vain sen verran, että lähtöaika muuttui puolella tunnilla myöhemmäksi. Paitsi omat myös lentokentän tunnelmat olivat erilaiset verrattuna miltein vuoden takaiseen lähtööni kohti Delhiä. Vapunaattona tunnelma oli miltei unelias, mutta tällä kertaa jo lähtevien lentojen taulu lukemattomine Cancelled mainintoineen kertoi päivän erikoislaatuisuudesta. Ruuhkaa en missään vaiheessa havainnut ja laukkunikin luovutin baggage droppiin jo ennenkuin lakko alkoi klo 15, toivoen, että se lopulta päätyy samaan kohteeseen kanssani. 
Picture
Viimeksi matkaan lähtiessä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä minua odotti reilun kuuden tunnin lentomatkan päässä. Nyt tilanne oli toinen, mutta kuitenkin hieman jännittävä. Delhissä minulla oli edessä vielä noin kahdeksan tunnin odotus ennen seuraavaa lentoa, sillä tällä kertaa määränpääni oli aivan eteläisessä Intiassa, Varkalassa, Keralassa. Joogaopettajani Shara ja Sachin perustivat viime vuonna toisen joogakoulun Varkalaan ja olin menossa heidän luokseen retriitille. Tämä tarkoitti sitä, että sain joogata 3 tuntia päivässä, ja lisäksi minulla oli mahdollisuus osallistua pranayama, filosofia ja meditaatio tuokioihin. 
Picture
Majoituin Varkalassa Suddha Anand Yogshalan ashramiin. Ashram on yhteisö, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa asuvat. Ashramit ovat usein hyvin yksinkertaisia asumuksia, mikä helpottaa irrottautumista materiaalisuudesta. Ashrameissa ruoka on aina kasvisruokaa, alkoholi, tupakka (huumeet), eikä kahvi ole sallittuja. Alue koostui kahdesta eri rakennuksesta, meidän ashramissa asukkaita oli minun lisäksi yhdeksän. Tämän rakennuksen katolla oli myös shala eli paikka, jossa joogasimme. Ashrameissa vallitsee hiljaisuus ja rauhallisuus ja yleensä ympäröivä energia on hyvin onnellista. Tällaisista asioista pääsin nauttimaan ja myös aistimaan maaliskuun joogaoppilaiden tunnelmia heti tuoreeltaan muiden asukkaiden aloittaessa toista viikkoaan joogaopettajakoulutuksessa. Tunne oli itseasiassa todella hassu, sillä tiesin täsmälleen, mitä tunteita oppilaat kävivät läpi ja "varoitin" heitä, että tilanne ei seuraavalla viikolla itseasiassa helpotu yhtään. Oli kuitenkin ihanaa olla vain lomailijan roolissa aistimassa tunnelmia. Samalla tuumaten, että en taida koskaan haluta kokea tuota samanlaista stressiä uudelleen, mikä tarkoittaisi sitä, että 300 tunnin joogaopettajakoulutus ei kohdallani tulisi koskaan olemaan ajankohtaista.  
Picture
Ashram ympäristöineen oli todella valloittava. Ashramin puutarhasta löytyi kookospalmuja, banaani-, guava-, papaija- ja cashewpuita. Hiljaisuutta ja rauhaa, juuri sitä, mitä eniten tarvitsin. Oli myös todella ihanaa ja mieltä lämmittävää, miten joogaoppilaat ottivat minut yhdeksi ryhmän jäseneksi välittömästi. On myös jännä huomata, miten joidenkin ihmisten kanssa yhteys syntyy välittömästi ensitapaamisesta. Ja vain viikon jälkeen huomaan taas sitoneeni elämänmittaisia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joita en vielä pari viikkoa sitten edes tuntenut. Se, että jaamme samat koulutuksen aikaansaamat tunteet ja kokemukset, on ikäänkuin salaisuus kaikkien meidän osallisten välillä, jota kukaan muu voi ihan täysin ymmärtää.  Ja se luo välillemme tietynlaisen yhteyden.
Ensimmäinen päiväni Varkalassa oli sunnuntai eli joogaoppilaiden vapaapäivä. Aamupalan jälkeen lähdimme rannan suuntaan ensin kahville ja sitten hetkellisesti loikoilemaan ja nauttimaan lämmöstä. Tykkään auringosta ja tykkään lämmöstä, mutta Varkalan aurinko tähän vuodenaikaan tuntui todella polttavan kuumalta ja koska varjoa ei ollut tarjolla, retket rannalle jäivät kaikkineen hyvin lyhyiksi. Kaikkiaan taisin kerrallaan viettää maksimissan noin tunnin loikoillen auringossa ja sinä aikanakin kävin jo meressä useamman kerran. Siltikin tuo kaikki oli vain niin ihanaa. Vain muutaman sadan metrin päästä ashramista löytyi mahtava Soul&Surf hotelli ja kahvila, jonka pitäjät olivat englantilaisia. Heidän valikoimissaan oli energiapalleroita (raaka) sekä vegaanisia ja gluteenittomia kakkuja. Kakkujen lisäksi tarjolla oli myöskin kahvia, jota ilman en vain voi enkä edes halua olla. Soul&Surf oli paikka, jonne suuntasimme aina lounaan jälkeen oppilaat opiskelemaan ja minä lueskelemaan tai muuten vain oleilemaan. Ja tietysti syömään niitä kakkuja, onnea oli, että ostimme aina erilaisia kakkuja, jota sitten kaikki innolla toistemme lautasilta närkimme.  Soul&Surfissa oli myös leffailtoja, joten yksi leffakin tuli viikon aikana katsottua. 
Yleisesti paikkana Varkala oli valloittava, meren läheisyys oli todella ihanaa ja toki myös lämpö. Verratessa pohjoiseen eli Rishikeshiin, jotain kuitenkin puuttui. Rishikeshissä kaipasin hieman meren läheisyyttä, sillä Gangan kylmyyteen en siellä halunnut pulahtaa, mutta nyt Varkalassa ollessa tajusin jonkun puuttuvan. Se oli Rishikeshin tietynlainen taianomaisuus ja harmonia sekä turvallisuus. Jäin eräänä iltana jumiin Varkalan South Cliffin ja North Cliffin puoliväliin ukkoskuuron yllätettyä minut. Kuuron pitkittyessä ja kellon lähestyttyä ilta seitsemää, minulle vain tuli tunne, että minun on päästävä takaisin ashramiiin, en tuntenut oloani ihan 100 % turvalliseksi illan jo pimentyessä, samaa tunnetta en koskaan tuntenut Rishikeshissä. Tämä oli hassua, sillä mitään epäilyttävää en kertaakaan todistanut, eikä mitään sellaista tapahtunut, minkä vuoksi minun olisi pitänyt olla varuillaan, mutta se oli vain se tunne.
Picture
Mites sitten se jooga? Olosuhteet joogalle oli otolliset, ilman kosteus ja lämpö sai harjoittelun tuntumaan vaivattomalta ja niin helpolta. Aamut alkoivat klo 7 astangajoogaharjoituksella ja klo 10 oli mahdollisuus osallistua filosian luennolle. Kohdallani filosian luennot jäivät yhteen kertaan. Muina päivinä lähdin tähän aikaan rannalle tai muuten käyskentelemään lähiympäristössä palaten ashramiin lounaalle klo 13. Tämän jälkeen myös joogaoppilailla oli vapaata, joten Soul&Surf oli tällöin poikkeuksetta määränpäänämme. Iltapäivä jatkuin klo 16.30 toisella joogaharjoituksella ja sen jälkeen rauhoituttiin vielä meditaation parissa ja olipa meillä naurujoogaakin yhtenä iltana.  Viikon aikana tehdyt joogaharjotukset olivat todella antoisia ja vaikka välillä mentiin todella alkeiden tasolla koin, että niistäkin hetkistä opin todella paljon. 
Picture
Kokonaisuudessaan viikko oli todella antoisa. Kaikki tapaamani joogaoppilaat olivat todella mahtavia persoonia. Tähän mennessä paras kiitos ja oivallus matkassa tuli viikko kotiutumiseni jälkeen. Eräs näistä uusista ystävistäni laittoi minulle viestiä, kertoen kuulumisia ja tunnelmia, kun heillä on kolmas viikko menossa koulutusta. Kuten aavistin (ja tiesin) kolmas viikko on vielä vaikeampi kuin toinen, (itse taisin viettää kolmannen viikon itkeskellen kaikkea) täynnä tunteiden vuoristorataa. Mieltä lämmitti suuresti myös kommentti, että ystäväni toivoi, että minä olisin vielä heidän luonaan. Mikä kertoi mielestäni siitä uskomattomasta yhteydestä, joka välillemme syntyi välittömästi ensimmäisellä tapaamisella. Viestiemme jälkeen tajusin myös sen, että seuraavan kerran kun menen Intiaan, suoritan siellä 300 tunnin opettajakoulutuksen. Niin, niin sitä sitten mieli muuttuu. Tälläkin kertaa Intia siis antoi minulle todella paljon niin kokemuksia kuin elämänmittaisia ystävyyssuhteitakin. 

Everything happens for a reason. <3
Picture
0 Comments

    RSS Feed

    Hanne Nousiainen

    *Joogaopettaja
    *Personal trainer *Kuntosalivalmentaja
    *Henkinen valmentaja

    Tämän blogin avulla pyrin avaamaan joogan myyttejä, lisäksi jaan sinulle tietoa joogasta ja sen hyödyistä. 


    Liity sähköpostilistalleni

    Picture
    Join My List

    Picture

    Arkisto

    August 2020
    July 2020
    April 2020
    March 2020
    February 2020
    January 2020
    December 2019
    August 2019
    July 2019
    June 2019
    May 2019
    March 2019
    February 2019
    January 2019
    December 2018
    November 2018
    September 2018
    August 2018
    July 2018
    June 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    October 2017
    March 2017
    January 2017
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015

    Avainsanat

    All
    Ahimsa
    Akrobatia
    Amma
    Arvostus
    Asana
    Ashram
    Ayurveda
    Bodyweight Training
    Chandra Namaskar
    Dharma
    Elämän Tarkoitus
    Elämäntyyli
    Energia
    Gili Air
    Gluteeniton
    H2O Yoga
    Hetkessä Eläminen
    Hyvinvointi
    Indonesia
    Intia
    Itsensä Hyväksyminen
    Jooga
    Joogafilosofia
    Juoksu
    Kashmir
    Kiireettömyys
    Kiitollisuus
    Kiviterapia
    Koulutus
    Kristalli
    Kuka Minä Olen
    Kuutervehdys
    Lepo
    Loma
    Maanjäristys
    Maidoton
    Mandala
    Matkustelu
    Meditointi
    Mindfulness
    Minun Polkuni
    Muutoksen Aika
    Niyama
    NLP
    Onnellisuus
    Onni
    Personal Trainer
    Raakaruoka
    Rakkaus
    Rauhoittuminen
    Reiki
    Rohkeus
    Soul&Surf
    Supjooga
    Supjoogaopettaja
    Suppailu
    Surf On A Sup
    Synttärit
    Tajmahal
    Tasapaino
    Tässä Ja Nyt
    Tavoite
    Unelmat Todeksi
    Uusi Alku
    Väkivallattomuus
    Varkala
    Vegaaninen
    Yama
    Yin
    Ystävyys

Powered by Create your own unique website with customizable templates.