Oletko koskaan tullut miettineeksi ajatuksiesi voimaa? Oletko miettinyt, miten paljon ja minkälaista sisäistä puhetta pelkästään yhteen päivääsi mahtuu? Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, miten keskustelu pääsi sisällä lähtee liikkeelle välittömästi herättyäsi? Ja ennen kaikkea, miten puheessasi olet koko ajan askeleen edellä siitä, mitä olet juuri nyt tekemässä? Mikä johtaa siihen, että et ole läsnä omassa arjessasi.
Ajatuksien voima ja sisäinen puhe on ollut läsnä arjessani hyvin voimakkaasti viimeisen kuukauden aikana. Syitä tähän on varmasti monia, mutta kerron tässä yhden kulman asiaan. Lisäksi jaan sinulle keinoni arkeni kohtaamiseen tässä ja nyt juuri sellaisena kuin se on.
Varmaan olet törmännyt elämässäsi tilanteeseen, missä nouset aamulla sängystä ns. väärällä jalalla. Välttämättä et ole ihan tietoinen, miksi päiväsi alkoi huonoissa merkeissä, mutta tuo tunne seuraa sinua siltikin koko lopun päivää ja jossain kohtaan saatat jopa vain odottaa, että päivä päättyisi ja pääsisit ponnistamaan uudella puhdilla uuteen päivään.
Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon päiviä, jolloin olen noussut ns. väärällä jalalla. Itseasiassa en niinkään puhuisi väärällä jalalla nousemisesta vaan siitä, että herätessäni oloni on vain yksinkertaisesti kurja. Aamuni eivät ole hektisiä, eikä minun tarvitse sännätä työhöni tiettyyn kellon aikaan, joten tämän vuoksikin olen hämilläni siitä, miksi aamuni alkavat ikävästi. Ajatukseni on, että olen mahdollisesti nähnyt jotain ikävää unta, jota en aamulla muista, mutta joka saa minut tiettyyn tunnelmaan heti aamusta. Onnekseni, olen löytänyt keinot, joilla pääsen karistamaan nuo ikävät tuntemukseni, ja päiväni ovat hyvin harvoin läpeensä kurjia. 😉
Ajatuksien voima ja sisäinen puhe on ollut läsnä arjessani hyvin voimakkaasti viimeisen kuukauden aikana. Syitä tähän on varmasti monia, mutta kerron tässä yhden kulman asiaan. Lisäksi jaan sinulle keinoni arkeni kohtaamiseen tässä ja nyt juuri sellaisena kuin se on.
Varmaan olet törmännyt elämässäsi tilanteeseen, missä nouset aamulla sängystä ns. väärällä jalalla. Välttämättä et ole ihan tietoinen, miksi päiväsi alkoi huonoissa merkeissä, mutta tuo tunne seuraa sinua siltikin koko lopun päivää ja jossain kohtaan saatat jopa vain odottaa, että päivä päättyisi ja pääsisit ponnistamaan uudella puhdilla uuteen päivään.
Viimeiseen vuoteen on mahtunut paljon päiviä, jolloin olen noussut ns. väärällä jalalla. Itseasiassa en niinkään puhuisi väärällä jalalla nousemisesta vaan siitä, että herätessäni oloni on vain yksinkertaisesti kurja. Aamuni eivät ole hektisiä, eikä minun tarvitse sännätä työhöni tiettyyn kellon aikaan, joten tämän vuoksikin olen hämilläni siitä, miksi aamuni alkavat ikävästi. Ajatukseni on, että olen mahdollisesti nähnyt jotain ikävää unta, jota en aamulla muista, mutta joka saa minut tiettyyn tunnelmaan heti aamusta. Onnekseni, olen löytänyt keinot, joilla pääsen karistamaan nuo ikävät tuntemukseni, ja päiväni ovat hyvin harvoin läpeensä kurjia. 😉
Photo by Dawid Zawiła on Unsplash
Mitä nuo hyväksi havaitsemani keinot sitten ovat? Aamutoimien jälkeen menen ulos parvekkeelle ja fiilistelen Suomen kesää, tuoksuja, raikkautta ja hiljaisuutta. Olen ottanut tavakseni herätellä rankaani istuen, kiertää kehoani puolelta toiselle ja tunnustella, miltä kehoni tuntuu. Tämän jälkeen teen Nadi Shodhana (= vuorohengitys) hengitysharjoituksen. Nadi Shodhana vähentää stressiä, tasapainottaa aivopuoliskojen toimintaa ja puhdistaa energiakanavia. Hengitysharjoitukseni kestää sen aikaa, mikä itsestäni tuntuu hyvältä. Harjoituksen jälkeen palaan oman normaalin hengitykseni pariin, kuulostellen, miltä hengitykseni tuntuu. Kun koen olevani valmis, siirryn aamumeditaation pariin. Meditaatiossani ovat läsnä kiitollisuus, anteeksianto ja oman tulevaisuuteni “maalaaminen”, lisäksi asetan päivälle intention (=tavoite, tarkoitus). Näiden jälkeen nautiskelen aamupalani. Nämä yksinkertaiset rutiinit virittävät päiväni toisenlaiseen tunnelmaan ja usein ikävä fiilis on tässä vaiheessa jo kokonaan taakse jäänyttä. Aamun ensimmäinen tunti kuluu ilman kännykkää tai muita ulkopuolisia ärsykkeitä, mikä myös osaltaan auttaa minua pysyttelemään läsnä hetkessä, enkä ole ajatuksissani jo säntäämässä seuraavan askareeni pariin.
Tietoinen läsnäolo luo ikäänkuin muurin negatiivisen mielialan ja negatiivisen ajattelun kierteen väliin pysäyttämällä tällaisen ajattelun kierteen. Kun olemme askeleen edellä tästä hetkestä, olemme helposti ja nopeasti pois radaltamme. Tämä puolestaan voi vaikuttaa siihen minkälaista oma sisäinen puheemme on, ja minkälainen oma olotila arjessamme on. Jos emme ole läsnä ja täysin tietoisia omasta puheestamme, olemme helposti negatiivisuuden pyörteissä. Tämä negatiivinen puheemme voi helposti paisua kärpäsestä härkäseksi ilman, että edes tiedostamme sitä. Se voi pitää meidät hyvinkin tiukasti kiinni negatiivisuuden kahleissa.
Tietoinen läsnäolo luo ikäänkuin muurin negatiivisen mielialan ja negatiivisen ajattelun kierteen väliin pysäyttämällä tällaisen ajattelun kierteen. Kun olemme askeleen edellä tästä hetkestä, olemme helposti ja nopeasti pois radaltamme. Tämä puolestaan voi vaikuttaa siihen minkälaista oma sisäinen puheemme on, ja minkälainen oma olotila arjessamme on. Jos emme ole läsnä ja täysin tietoisia omasta puheestamme, olemme helposti negatiivisuuden pyörteissä. Tämä negatiivinen puheemme voi helposti paisua kärpäsestä härkäseksi ilman, että edes tiedostamme sitä. Se voi pitää meidät hyvinkin tiukasti kiinni negatiivisuuden kahleissa.
Kun vuosi vajaa vuosi sitten muutin Intiaan, olin suoraan sanottuna aika hajalla. Taustana kerrottakoon, että olin kahta kuukautta aiemmin palannut Suomeen maanjäristyksen keskeltä Indonesiasta. Suomi ei tuntunut enää kodilta, vaikka täällä perhe ja ystävät olivatkin. Parin kuukauden ajan kävin läpi tavaroitani, joita asunnon syövereihin oli kertynyt 11 vuoden aikana ja myin omaisuuteni. Uuden elämän alku ei kuitenkaan Intiassakaan ollut ihan helppoa. En välillä tiennyt mitä ajatella ja toisinaan halusin vain paeta ajatuksiani, koska en tiennyt, miten käsitellä niitä. Tuntui, että ajatukseni levisivät välillä ympäriinsä sellaisella voimalla, että niitä oli vaikea kasata. Tämän kaiken keskellä omassa arjessa läsnäolo oli vähintääkin haastavaa.
Minun pelastukseni tuolloin oli Mandalat. Piirsin niitä 2 kuukauden ajan päivittäin. En tarkalleen tiedä, kauan minun päivittäinen hetkeni Mandaloitten parissa kesti, mutta se piti minut läsnä tässä hetkessä. Kun piirsin, minä vain piirsin, eikä päähäni tuolloin mahtunut mitään muuta. Mandalan luominen on lopulta erittäin helppoja yksinkertaista. Ja jos haluat oppia tämän taidon, pysythän kuulolla, sillä aiheeseen liittyvä koulutus on parhaillaan "tekeytymässä".
Minun pelastukseni tuolloin oli Mandalat. Piirsin niitä 2 kuukauden ajan päivittäin. En tarkalleen tiedä, kauan minun päivittäinen hetkeni Mandaloitten parissa kesti, mutta se piti minut läsnä tässä hetkessä. Kun piirsin, minä vain piirsin, eikä päähäni tuolloin mahtunut mitään muuta. Mandalan luominen on lopulta erittäin helppoja yksinkertaista. Ja jos haluat oppia tämän taidon, pysythän kuulolla, sillä aiheeseen liittyvä koulutus on parhaillaan "tekeytymässä".
RSS Feed
