Loma, ei vaan arki, jonka keskellä voi hieman vielä fiilistellä lomatunnelmia. Lomalta arkeen paluu tapahtui pari viikkoa sitten. Arkinen aherrus ei kuitenkaan ole onneksi saanut loman muistoa himmenemään vaan lomatunnelmiin voi silloin tällöin pujahtaa hetkeksi fiilistelemään noita hienoja hetkiä.
Teimme pehmeän laskun lomatunnelmiin Bangkokissa, mistä suunnistimme parin yön jälkeen rentoutumaan Phuketin Kata Beachille. Phuket, kuten Bangkokin, otti meidät lämmöllä vastaan ja lämpömittarin lukemat pysyttelivät tiiviisti 30 asteen tietämillä. Kun ihminen rakastaa lämpöä, eihän sitä voinut muuta kuin myhäillä, että mikäs tässä on ollessa. Kuten mainitsin aiemmassa kirjoituksessakin, auringonottaminen on ennen ollut lempipuuhaani. Kata Beachin lämmössä totesin kuitenkin hyvin nopeasti saman kuin joskus aiemminkin, auringonotto on tylsää. Jaksoin parhaimmillaan viettää totaalisen pitkästymättä auringossa 1,5 h ja tuntui pitkältä ajalta, vaikka olikin varustautunut laatuseuralla ja lukemisella. Onneksi Phuket on/oli paljon muutakin.
Teimme pehmeän laskun lomatunnelmiin Bangkokissa, mistä suunnistimme parin yön jälkeen rentoutumaan Phuketin Kata Beachille. Phuket, kuten Bangkokin, otti meidät lämmöllä vastaan ja lämpömittarin lukemat pysyttelivät tiiviisti 30 asteen tietämillä. Kun ihminen rakastaa lämpöä, eihän sitä voinut muuta kuin myhäillä, että mikäs tässä on ollessa. Kuten mainitsin aiemmassa kirjoituksessakin, auringonottaminen on ennen ollut lempipuuhaani. Kata Beachin lämmössä totesin kuitenkin hyvin nopeasti saman kuin joskus aiemminkin, auringonotto on tylsää. Jaksoin parhaimmillaan viettää totaalisen pitkästymättä auringossa 1,5 h ja tuntui pitkältä ajalta, vaikka olikin varustautunut laatuseuralla ja lukemisella. Onneksi Phuket on/oli paljon muutakin.
Joku varmaan olisi sitä mieltä, että Phuketissa kuuluu vuokrata skootteri, mutta me valitsimme toisin. Teimme muutamia muutaman tunnin kävelyjä tutustuen lähiseutuun. Otimme siis maksimihyödyn irti tilanteesta; saimme liikuntaa ja pääsimme nautiskelemaan ihanasta lämmöstä. Koska halusin myös joogata loman aikana, etsin jo etukäteen paikan, jonne voin joogatunnille suunnistaa. Paikka, CC Hideaway hotelli, oli noin parin kilometrin päässä hotellistamme. Joogastudio sijaitsi hotellin kattoterassilla, josta avautui huikea maisema Kata Beachin ylle. Siellä minä sitten nautin joogatunnista samalla auringonlaskua ihastellen.
Ensimmäisen joogatuntini jälkeen joogaopettajani Nuya kertoi, että hotelli järjestää hänen johdollaan vaelluksen Big Buddhalle, joka on maailman korkein istuva Buddha. Ajoitus oli mitä täydellisin, sillä meillä oli tarkoitus käydä Buddhalla, mutta emme olleet vielä tarkemmin miettineet miten ja milloin. Nuyan opastuksessa starttasimme puolipilvisenä aamupäivänä vaelluksen kulkien läpi sademetsän kohti vuoren huippua. Kiipeämistä matkalla tuli 75 metristä aina 375 metriin asti. Panoraamamaisemat matkan varrella olivat huikeat, puhumattakaan maisemista ylhäällä Buddhalla. Nuya avasi meille buddhalaisuuden maailmaa tavalla, jota emme olisi ilman opastusta saaneet tietoisuutemme. Tuota päivää muistelemme edelleen yhtenä loman parhaista kokemuksista.
Noin kahden viikon lomailun jälkeen, jätimme Phuketin ehkä jopa hieman surullisena taaksemme, ja suuntasimme lautalla kohti Koh Phi Phitä. Koh Phi Phi oli meille vain yhden yön tukikohta, josta jo seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme kohti Krabin, Ao Nang Beachiä.
Ao Nangilla otimme täyden hyödyn irti rannasta. Hotellimme sijaitsi Nopparath Thara beachin ja Ao Nang beachin välissä. Varsinkin Nopparath Tharan ranta, joka laskuveden myötä oli varsin leveä, muodostui hyväksi treenirannaksi. Ranta toimi meillä paitsi juoksuratana myös kuntosalina, ja treenimaisemat olivat joka päivä erilaiset, vaikka paikka pysyikin samana.
Jostain syystä paikassa kuin paikassa, on aina päästävä johonkin korkealle ihastelemaan maisemia. Krabilla tällainen mhdollisuus oli Tiger Cave (Wat Tham Suea) temppelillä. Vuoren huippu häämötti 278 metrin korkeudessa. Olimme lukeneet, että rappusten nousuun kannattaa varata aikaa n. 30-45 min, eikä sinne kannata lähteä päivän kaikkein kuumimpaan aikaan.
Ao Nangilla otimme täyden hyödyn irti rannasta. Hotellimme sijaitsi Nopparath Thara beachin ja Ao Nang beachin välissä. Varsinkin Nopparath Tharan ranta, joka laskuveden myötä oli varsin leveä, muodostui hyväksi treenirannaksi. Ranta toimi meillä paitsi juoksuratana myös kuntosalina, ja treenimaisemat olivat joka päivä erilaiset, vaikka paikka pysyikin samana.
Jostain syystä paikassa kuin paikassa, on aina päästävä johonkin korkealle ihastelemaan maisemia. Krabilla tällainen mhdollisuus oli Tiger Cave (Wat Tham Suea) temppelillä. Vuoren huippu häämötti 278 metrin korkeudessa. Olimme lukeneet, että rappusten nousuun kannattaa varata aikaa n. 30-45 min, eikä sinne kannata lähteä päivän kaikkein kuumimpaan aikaan.
Sattumalta meillä aikaa koko temppelillä oloon oli kuitenkin hieman reilu tunti, sillä meidän kyyti oli tulossa hakemaan tiettyyn aikaan, emmekä saaneet sitä mitenkään neuvoteltua myöhemmäksi. Heti temppelialueen alettua huomioni kiinnittyi kyltteihin, jossa opastettiin/palautettiin mieleen, miten temppelialueella tulisi olla pukeutunut. Niinpä lisäsin kevyen vaatekerroksen jo päälläni olevien vaatteiden päälle, jotta sain olkapääni ja polveni peitettyä. Ja sitten kohti temppeliä, jonne johti vuorenrinnettä mukailevat 1260 rappusta. Nousun aloitimme noin kello 11. Nousu ei ollut ihan kaikista helpoin minulle, sillä rappusten väli on paikoin jopa puoli metriä, joka lyhytjalkaisella ihmisellä "rikkoi" täysin askelrytmin. Tämän lisäksi ylimääräinen vaatekerros toimi mukavana lämmikkeenä reilun 30 asteen lämmössä, paikoin suorassa auringonpaisteessa. Toki olisin voinut hyvin luopua vaatekerrasta, sillä rappusissa kulki muitakin (nais)turisteja lyhyissä shorteissa ja topeissa, mutta halusin kunnioittaa temppelin pukeutumisohjeita. Saavutimme rappusten yläpään ja vuoren huipun 20 min kiipeämisen jälkeen. Ylhäällä avautuva maisema oli todellakin kaiken tuon vaivan arvoinen. Palkintona huipulla odotti myös kevyt ja viilentävä tuulenvire. Matka alas ei ollut missään nimessä ihan helppo ja aikaa siihenkin kului 15 min. Tasan klo 12 olimme valmiina poislähtöön, kuten kuljettajamme kanssa olimme sopineet.
Ohjattuun joogaharjoitukseen pääsin Aonang yoga -salilla. Sali sijaitsi hotellistamme vajaan 4 km:n päässä ja suuntasin sinne moottoripyörätaksilla. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen pääsin sitten ensikertaa koskaan myös skootterin kyytin, sillä sain kyydin Ao Nangin keskustaan joogatoveriltani. Thaimaassahan on lain mukaan kypäräpakko, mutta vain harva pitää kypärää skootterilla ajaessaan. Niinpä minäkin hyppäsin skootterin kyytiin täysin rentona ja hyvillä mielin (?) ilman kypärää. Noh, todellisuudessa matka ei ollut minulle mitenkään rento, onneksi kyseessä oli vain n. 3 km ja pääsin kuin pääsinkin turvallisesti ja ehjänä perille.
Ohjattuun joogaharjoitukseen pääsin Aonang yoga -salilla. Sali sijaitsi hotellistamme vajaan 4 km:n päässä ja suuntasin sinne moottoripyörätaksilla. Ensimmäisen harjoituksen jälkeen pääsin sitten ensikertaa koskaan myös skootterin kyytin, sillä sain kyydin Ao Nangin keskustaan joogatoveriltani. Thaimaassahan on lain mukaan kypäräpakko, mutta vain harva pitää kypärää skootterilla ajaessaan. Niinpä minäkin hyppäsin skootterin kyytiin täysin rentona ja hyvillä mielin (?) ilman kypärää. Noh, todellisuudessa matka ei ollut minulle mitenkään rento, onneksi kyseessä oli vain n. 3 km ja pääsin kuin pääsinkin turvallisesti ja ehjänä perille.
Ao Nangissa vietimme myös päivän saarihyppelyllä, jolla pääsimme paitsi ihastelemaan turkoosia merivettä, mahtavia maisemia ja rantoja, myös snorklaamaan. Tosin minun kohdalla snorklaaminen jäi hyvin lyhyeksi, sillä lasini oli suolavedestä niin sumeat, etten nähnyt veden alla mitään. Toisaalta vedessä puljaamistani haittasi myös intialainen, uimataidoton mies, joka pelastusliiveistä huolimatta ei luottanut pinnalla pysymiseen, ja roikkui sen vuoksi jalastani kiinni. Jokatapauksessa neljän saaren hyppely kirkkaana aurinkoisena erittäin lämpimänä päivänä oli sekin yksi parhaimmista lomakokemuksista.
Lomamme päättyi samoihin maisemiin, mistä se alkoikin eli Bangkokiin, missä pääsimme vielä nauttimaan auringonpaisteesta ja lämmöstä. Bangkokista löytyi myös aivan uskomaton raakaruokaravintola, Rasayana Retreat, jonka antimia nautimme viimeisenä lomapäivänä. Ruoka siellä oli NIIN hyvää, että lähdimme pois ääneen nauraen. Turvallisesti ja hyvissä tunnelmissa pääsimme perille aina kotiin asti. En muista lentomatkan koskaan olleen yhtä miellyttävä, mitä lentomme Bangkokista Suomeen oli. Sen mukavuuteen vaikutti suuresti lentoemäntien asiakaspalvelualttius, erinomainen elokuvatarjonta ja takarivin paikat. :)
Hyvissä tunnelmissa ja iloisin mielin starttasinkin arkeni kohti vuoden loppua. <3
It is not how much we have, but how much we enjoy, that makes happiness. <3
- Charles Spurgeon
It is not how much we have, but how much we enjoy, that makes happiness. <3
- Charles Spurgeon
RSS Feed
