Category: Kuka Minä Olen

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota"

8/12/2019

“Mikä sinua estää?” Kuulen vieläkin tämän NLP-kouluttajan kysymyksen, tuskailessani omaa nykyisyyttäni ja tulevaisuuttani koulutuksessamme vuosia sitten. Kysymys herätteli minua hieman, mutta minulla oli jo kuitenkin (teko)syyni valmiina, tiedät varmaan mistä puhun: no kun, mutta kun, sitten kun…

On hyvä, että ympärillä on ihmisiä, jotka saavat sinut hyppäämään silloin, kun haluisit vaan pysytellä paikallasi. Mutta jos ei ole ihan varma mihin hyppy johtaa tai mihin haluat sen johtavan, on myös hyvä uskaltaa olla hyppäämättä. Tuolloin vuosia sitten olin tilanteessa, missä en ollut ihan varma, mihin tuo hyppy johtaisi tai mihin halusin sen johtavan. Siispä pysyin tavallaan paikallani, monen vuoden ajan. Oman itsensä kuuntelu on välillä hyvinkin haastavaa. Sen vuoksi ei aina ole välttämättä ihan selvää, kenen toivetta tai unelmaa tässä elää todeksi. Ennen tuntemattomaan hyppäämistä, on hyvä kysyä itseltään, onko tämä minun oma aito haluni vai ajaako jonkun toisen miellyttäminen minut hyppäämään?

Photo by Austin Schmid on Unsplash

Ja kun tämä seikka on selvillä, on hyvä tarttua ystävä itseluottamuksen kädestä kiinni, ja tukeutua tähän ystävään. Miksi? Koska, tämä on se vaihe, kun neuvoja ja kauhistelua alkaa sataa siitä, miten hullu tuo suunnittelemasi hyppy onkaan.

“Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä
Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa”

Rohkeus toimia ja tehdä asioita, jotka sydämessä tuntuu oikealta voi olla haastavaa. Miksi? Koska olemme jatkuvan taustamelun keskellä, ja se möly vaikuttaa meihin kaiken aikaa. Epävarmuus sinussa voi lähteä kasvamaan yhden viattoman sanan tai lauseen myötä, jonka luet tai kuulet. Ja omien ajatuksiesi kulku toimii sen jälkeen täysin automaattisesti, ja valitettavan usein se saa epävarmuuden kasvamaan suuremmaksi ja suuremmaksi.

Negatiiviset epävarmuuden täyttämät ajatukset ovat itselle “helpompia” niellä ja uskoa kuin positiiviset ja itsevarmat. Epävarmuus saa sinut pysymään kiinni tutussa ja turvallisessa elämässä. Loppujen lopuksi siinä elämässä on erittäin helppo pysyä kiinni, se ei vie niin paljon energiaa kuin tuo hyppy, hyppy uuteen ja tuntemattomaan.

“Rohkeus ei oo sitä ettei pelota
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Jos hyppy tuntemattomaan kuitenkin vetää sinua magneetin tapaan puoleensa, voit olla varma, että hyppy on sinun oma tahtosi, jotain jonka todella haluat tehdä. Tällöin kehoitan sinua olla miettimättä sitä, mikä kaikki tuossa hypyssä voisi mennä pieleen ja keskittyä siihen, mikä kaikki voi mennä oikein!

Uskallathan elää elämää, josta olet innoissasi! ❤️

Lainaukset Cheekin kappaleesta Äärirajoille.

Fear is a reaction.
Courage is a decision.
•Sir Winston Churchill•

0 Comments

Minun polkuni

2/21/2018

0 Comments

Palaan sivuamaan edellisen kirjoitukseni maailmaa. Sitä, miten olen huomannut muiden ihmisten vaikuttaneen polkuuni ja siihen, mitä olen juuri nyt. Mutta myös siihen, että olen sieltä omasta itsestäni harhautunut tekemään päätöksiä koskien omaa elämääni ympärillä olevien ihmisten mielipiteiden vaikutuksesta. Ymmärrän toki, että kaikki vaikutteet, joita olen saanut matkan varrella, tekevät tästä minun polkuni ja ovat muovanneet minusta sen, mitä olen nyt ja sen, mitä olen tulevaisuudessa.

Mutta en voi kuitenkaan olla pohtimatta niitä suurehkoja päätöksiä elämässäni, joihin olen antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa. Lukion jälkeen haaveeni oli, että minusta tulisi kuvataiteilija. Olin tehnyt kaikki ennakkotehtävät taidekoulua varten valmiiksi. En vain koskaan tullut hakeneeksi kouluun. Ai miksikö? No siksi, että minulle tätä haavetta kommentoitiin yksinkertaisuudessaan näin: ”Ai, haluat siis valmistua työttömäksi.” Tämä yksi kommentti vaikutti päätökseeni, sillä jäin pohtimaan, että olisi varmaan kuitenkin hyvä, että minulla olisi myös ihan ”oikea” ammatti. Ironisinta tässä on se, että "kunnon" ammatti eli tradenomitutkinto veivät minut vuosiksi määräaikaisuuksien maailmaan ja yli 10 vuoden päästä valmistumisestani sain ns. "vakituisen" työn.

Matkalla omaan itseeni, olen löytänyt sen taitelijaminäni, jonka olin hukannut vuosiksi. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että löysin netistä Chakra-rannekorun. Chakrallahan tarkoitetaan kehon energiakeskuksia ja näitä keskuksia on meidän kehon keskilinjassa seitsemän kappaletta. Tuo koru siis tasapainottaa kaikkia Chakroja ja samalla se tasapainottaa kantajaansa. Korun näkeminen sai minut miettimään, että voisin kyllä tehdä tuollaisen korun itsekkin. Siitä se ajatus lähti luomiseen ja nyt noita koruja on syntynyt kymmeniä ja kymmeniä. Luomisen ihanuus on saanut oman erityisen paikan kalenteristani, mistä olen pyhittänyt perjantai-illan luomiselle. Olen alkanut kutsua perjantaita luomispäiväksi. Päiväksi, jolloin käsistäni syntyy jotain, mitä ei etukäteen koskaan osaa arvata.

Moniksi vuosiksi ajauduin myös treenaamisen maailman toteuttamaan itseäni. Tänä päivänä en ihan täysin ymmärrä itseäni tässä kohtaa. Siis sitä, miten vähän kuuntelin todella sisintäni viettäessäni aikaani lenkkipolulla. Hain varmasti itseni ulkopuolelta hyväksyntää ja ehkä tietyllä tapaa ihailua. Ihailua siitä, että voi kertoa, että harrastuksiini kuuluu maratonien juokseminen. Tuolloin en koskaan oikeasti pysähtynyt miettimään, pidänkö minä todella tästä harrastuksestani. Nyt voin kuitenkin todeta, että jos lenkille lähtö ei aiheuta suurta riemua ja intoa tai jos maratonin lähtöviivalla kyselee itseltään, mitä minä täällä teen, niin silloin ei varmasti ole oikeassa paikassa.

Ulkopuolelta tulevat ärsykkeet vaikuttavat meihin kaiken aikaa. Ja siksi koen, että on hyvä etsiä ne itselleen sopivat keinot pysyäkseen läsnä omassa itsessään ja omissa tuntemuksissaan, omassa sydämessään, lähtemättä kaikkiin ulkopuolelta tuleviin vaikutteisiin mukaan. Myös ihmisten energiat ovat tärkeitä minulle paitsi oman hyvinvoinnin vuoksi, myös sen oman polun seuraamisen ja omalla polulla pysymisen vuoksi. Aina on mahdollisuus valita ympäristöstään sellaisen energian piirissä olemisen, mikä tukee omaa hyvinvointia ja omia hyviä viboja. Ja mikäli näin ei ole, on varmasti hyvä käyttää mahdollisuus kulkea toiseen suuntaan. Aina toiseen suuntaan kulkeminen ei ihan konkreettisesti ole mahdollista, mutta tällöin on hyvä löytää ne itselle sopivat keinot oman positiivisen energian ylläpitämiseen. Itse kuljen nykyisin poispäin melusta, spekuloinneista ja ylipäätään kaikesta negatiivisesta kaiusta. Minulla se ratkaisu voi tällöin olla esimerkiksi musiikin kuuntelu, jonka avulla pystyn taas olemaan rauhassa ja tasapainossa omassa tilassani. Tilassa, jossa oman itsen ja oman sydämen kuuntelu on mahdollista. Ja ennen kaikkea tilassa, jossa oma energiani on turvassa.

Jokaisen meistä on siis hyvä tiedostaa, että ympäristö ja siinä olevat ihmiset vaikuttavat energioillaan meihin jatkuvasti. Ja on täysin meistä riippuvaa, minkä asioiden ympäristöstämme annamme itseemme vaikuttaa. Jos ei ole ihan varma näistä vaikutuksista, kannattaa kääntyä hetkeksi omaan sisimpään ja oman sydämen kuunteluun, siihen miltä nämä energiat sydämessä tuntuu? Vai tuntuvatko ne kenties kiristävänä tunteena kurkussa? Tällöin vastaus löytyy omasta kehostamme ja tiedämme, onko syytä jäädä vai lähteä.

Pari viikkoa sitten joogaharjoitukseni päätteeksi, koin hyvin vahvan tunteen sisälläni siitä, että minun olisi nyt vain hyvä ottaa aikalisä ja viettää aikaa joogan parissa. Keskittyen vain ja ainoastaan joogaan. Tästä ajatuksesta jo muutaman päivän kuluttua olin varannut lennot ja majoituksen Intiaan, missä kahden viikon ajan, aion keskittyä vain ja ainoastaan joogaan. Tuo joogan jälkeinen rauhallinen ja energinen tila taisi siis kannaltani olla paras mahdollinen johdattamaan minut tämän hetkisen perimmäisen tarpeeni äärelle. <3

Miten ympäröivät energiat on vaikuttaneet sinun polkuusi?

0 Comments

Kuka minä olen?

2/15/2018

2 Comments

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin innoissaan jostakin, että ei meinaa pysyä nahoissaan ja jalatkin tuntuvat leijuvan maanpinnan yläpuolella? Minulle oikeastaan koko tämä alkuvuosi on ollut tällaista aikaa. Erityisen innoissani olen ollut opinnoistani. Tammikuussa alkoi minun polkuni kohti Ayurvedan maailmaa. Ayurveda on siis koko ihmiskunnan vanhin lääketieteellinen järjestelmä, jonka juuret juontaa yli 3000 vuoden takaiseen Intiaan. Ayurveda käsittää jokaisen ihmisen ainutlaatuisena kokonaisuutena, joka koostuu kehosta, mielestä ja tietoisuudesta, ja joka elää harmoniassa ympäristönsä kanssa. En tämän enempää avaa tällä erää Ayurvedaa, sillä kuten sanottu, polkuni tässä maailmassa on vielä hyvin alkutaipaleella.

Opiskelua kuitenkin avaan hieman. On hienoa huomata, miten jokin asia aiheutaa niin suuria VAU-elämyksiä. Lueskellessani oppikirjaani kylmien väreiden sävyttämänä, minulle selkeni ja kirkastui entisestään se, että olen nyt todella sellaisen asian äärellä, mikä vaan on kaikin puolin niin oikea. Toki opiskelu tuo mukanaan myös tuskaa. Tiedättehän sen hetken, kun luulee tietävänsä ja ymmärtävänsä, mistä puhutaan ja heti seuraavassa hetkessä tajuaakin, ettei tajua mitään. Aah, niin ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. Opiskelu pistää myös kalenteriani uuteen uskoon ja kiilaa viikonlopuissani tärkeysjärjestyksessä kärkisijalle.

Kaiken tämän uuden äärellä, olen samalla myös vanhan eli oman itseni äärellä. Huomaan entistä tarkemmin kuuntelevani ja pohtivani omaa sisäistä ääntäni. Mitä se minulle sanoo? Mikä minusta juuri nyt tuntuu oikealta askeleelta? Mihin päätökseen se kutsuu minut päätymään? Mitä minä oikeasti haluan? Kuka minä oikeasti olen? Vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin en vielä ihan tarkkaan tiedä, mutta saan vinkkejä niihin erityisesti kuuntelemalla sydäntäni. Punnitsemalla sitä, miltä minusta minkäkin päätöksen äärellä tuntuu. Jos se tuntuu koko olemuksessani hyvältä, päädyn todennäköisesti siihen vaihtoehtoon. Olen ehkä siis jossain kohtaa kiireessäni hukannut ennen kaikkea taidon sydämeni kuuntelemisen. Onnekseni voin todeta, että se todellinen minä alkaa pikku hiljaa kuoriutua kerros kerrokselta esiin. Vielä en ole päässyt ihan oman itseni ytimeen saakka, mutta ymmärrän, että vaikka muutun kaiken aikaa, niin siellä ytimessä on silti se todellinen minä. Se minä, mitä olen aina ollut, tässä hetkessä se on vain rikastettu muutamalla vuodella elämänkokemusta.

Tiedätkö sinä, kuka sinä olet? Siis ihan oikeasti. <3

Hiljaisuudessa voit kuulla, mitä sydämesi sinulle kuiskii.

2 Comments

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota"

Minun polkuni

Kuka minä olen?

Hanne Nousiainen

Arkisto

Avainsanat