On aika vaihtaa suuntaa

Olen pohtinut viime aikoina tätä paljon, nimittäin negatiivisuutta. En pelkästään sitä, miten paljon negatiivisuutta meitä ympäröikään, mutta myös sitä, miten positiivisetkin asiat osataan niin taitavasti kääntää negatiiviseksi. Viimeisempänä esimerkkinä tulee mieleen lehtiotsikko Antti Ruuskasen EM-pronssin jälkeiseltä päivältä: "Ruuskanen vaivoin pronssille". Lähtökohtaisesti kyseessä oli mielestäni hyvä, positiivinen ja hieno asia. Asia, josta olisi voinut suomalaisena hieman jopa ylpeillä. En tiedä, mitä asiasta tarkemmin kirjoitettiin, en halunnut siitä enempää lukea juuri tuon otsikon takia. 

Pari kuukautta sitten keskustelin Suomesta ja suomalaisista ulkomaalaisen naisen kanssa. Hän käsityksensä Suomesta oli se, että Suomessa on talvella kylmää ja pimeää, ihmiset on masentuneita ja, että Suomessa tehdään paljon itsemurhia. Sen sijaan hän ei ollut kuullut valoisista kesäöistä tai yöttömästä yöstä, joista tietenkin hänelle kerroin, jotta Suomi (ja suomalaiset) eivät olisi hänen mielessään niin synkkiä. Tämä sai minut tarkemminkin miettimään ympäröivää maailmaa ja meitä suomalaisia.

Yksi asia, joka tulee suomalaisista mieleen, on vaatimattomuus. Jos joku menestyy tai saa kiitosta osakseen, ei siihen oikein osata suhtautua. Menestyjä tai kiitoksen saaja usein hämmentyy ja toivoo mielessään, ettei häneen kiinnitettäisi mitään sen suurempaa huomiota, vaikka olisi tehnyt työtä menestyksensä eteen ja ansainnut kaiken huomion. Ja toisaalta taas joku sivustaseuraaja tuntee kateuden sisimmään ja tämän myötä ehkä arvostelee jollakin napakalla kommentilla menestyjää tai vähintääkin puhuu selän takana jotain pahaa. Miksi näin? Miksi ei vaan voi olla iloinen toisen menestyksestä? Onko se muka itseltä pois? Ylipäätän minusta hyvä "käyttäytymissääntö" on se, että jos ei johonkin asiaan pysty kommentoimaan positiivisesti, voi silloin olla kokonaan kommentoimatta. Ei omaa mielipidetä aina tarvitse tuoda julki, eikä kaikkeen tarvitse ottaa kantaa tai päteä jollain tapaa.

Toinen asia, mikä tulee mieleen, on valittaminen. Valittaminen (erityisesti säästä) siinä olemme bravuureja. Hei, oikeasti.. valittaminen säästä, asiasta, jolle emme voi yhtään mitään. Tai jos joku oikeasti voi tähän vaikuttaa, niin käsi ylös.  Varsinkaan tässä asiassa ei ole tehtävissä muuta, kun tyytyä siihen, mitä meille annetaan. Miksi siis ryvettää ja mustata omaa mieltä valittamalla asiasta?

Ja sitten tuo jo aiemmin mainittu huonoon valoon asetettu EM-pronssi. Se oli sinä päivänä ja siinä kilpailussa kolmanneksi paras tulos . Olosuhteet on mitä on ja Suomi sai pronssia, ainoan mitalin EM-kisoissa. Jihuu!!! Ei pilata hyvää asiaa dissaamalla sitä, eihän? Oli sitten kyse mistä tahansa hyvästä asiasta. 

Mikään edellä mainituista asioista ei taatusti palvele ketään, mutta negatiivista ilmapiiriä se ihan varmasti luo. Olisiko aika vaihtaa kurssia? Ihan varmasti positiivinen ilmapiiri luo ennenkaikkea positiivista ajattelua ja antaa taatusti enemmän edellytyksiä vaikkapa toimia tuotteliaasti. Jos ei muuta, niin siitä tulee ihan varmasti KAIKILLE parempi mieli! Kokeiltaisiko siis tällaista toimintaa välillä ja katsotaan, miltä se tuntuu ja mihin se johtaa?

​ <3

“Do all the good you can. By all the means you can. In all the ways you can. In all the places you can. At all the times you can. To all the people you can. As long as ever you can.” -John Wesley