Everything happens for a reason. <3
Vietin juuri talvilomani joogaretriitillä Intiassa. Jälleen kerran loma tuli juuri oikeaan saumaan työntäyteisen alkuvuoden jälkeen. Ihan stressitöntä ei loman alku ollut, sillä lakkotoimet Helsingin lentokentällä pistivät vielä jännittämään viime metreillä mahdollista lennon peruuntumista. Loppujen lopuksi lakkotoimet vaikuttivat matkaani vain sen verran, että lähtöaika muuttui puolella tunnilla myöhemmäksi. Paitsi omat myös lentokentän tunnelmat olivat erilaiset verrattuna miltein vuoden takaiseen lähtööni kohti Delhiä. Vapunaattona tunnelma oli miltei unelias, mutta tällä kertaa jo lähtevien lentojen taulu lukemattomine Cancelled mainintoineen kertoi päivän erikoislaatuisuudesta. Ruuhkaa en missään vaiheessa havainnut ja laukkunikin luovutin baggage droppiin jo ennenkuin lakko alkoi klo 15, toivoen, että se lopulta päätyy samaan kohteeseen kanssani. Viimeksi matkaan lähtiessä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä minua odotti reilun kuuden tunnin lentomatkan päässä. Nyt tilanne oli toinen, mutta kuitenkin hieman jännittävä. Delhissä minulla oli edessä vielä noin kahdeksan tunnin odotus ennen seuraavaa lentoa, sillä tällä kertaa määränpääni oli aivan eteläisessä Intiassa, Varkalassa, Keralassa. Joogaopettajani Shara ja Sachin perustivat viime vuonna toisen joogakoulun Varkalaan ja olin menossa heidän luokseen retriitille. Tämä tarkoitti sitä, että sain joogata 3 tuntia päivässä, ja lisäksi minulla oli mahdollisuus osallistua pranayama, filosofia ja meditaatio tuokioihin. Majoituin Varkalassa Suddha Anand Yogshalan ashramiin. Ashram on yhteisö, jossa ihmiset eri puolilta maailmaa asuvat. Ashramit ovat usein hyvin yksinkertaisia asumuksia, mikä helpottaa irrottautumista materiaalisuudesta. Ashrameissa ruoka on aina kasvisruokaa, alkoholi, tupakka (huumeet), eikä kahvi ole sallittuja. Alue koostui kahdesta eri rakennuksesta, meidän ashramissa asukkaita oli minun lisäksi yhdeksän. Tämän rakennuksen katolla oli myös shala eli paikka, jossa joogasimme. Ashrameissa vallitsee hiljaisuus ja rauhallisuus ja yleensä ympäröivä energia on hyvin onnellista. Tällaisista asioista pääsin nauttimaan ja myös aistimaan maaliskuun joogaoppilaiden tunnelmia heti tuoreeltaan muiden asukkaiden aloittaessa toista viikkoaan joogaopettajakoulutuksessa. Tunne oli itseasiassa todella hassu, sillä tiesin täsmälleen, mitä tunteita oppilaat kävivät läpi ja "varoitin" heitä, että tilanne ei seuraavalla viikolla itseasiassa helpotu yhtään. Oli kuitenkin ihanaa olla vain lomailijan roolissa aistimassa tunnelmia. Samalla tuumaten, että en taida koskaan haluta kokea tuota samanlaista stressiä uudelleen, mikä tarkoittaisi sitä, että 300 tunnin joogaopettajakoulutus ei kohdallani tulisi koskaan olemaan ajankohtaista. Ashram ympäristöineen oli todella valloittava. Ashramin puutarhasta löytyi kookospalmuja, banaani-, guava-, papaija- ja cashewpuita. Hiljaisuutta ja rauhaa, juuri sitä, mitä eniten tarvitsin. Oli myös todella ihanaa ja mieltä lämmittävää, miten joogaoppilaat ottivat minut yhdeksi ryhmän jäseneksi välittömästi. On myös jännä huomata, miten joidenkin ihmisten kanssa yhteys syntyy välittömästi ensitapaamisesta. Ja vain viikon jälkeen huomaan taas sitoneeni elämänmittaisia ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, joita en vielä pari viikkoa sitten edes tuntenut. Se, että jaamme samat koulutuksen aikaansaamat tunteet ja kokemukset, on ikäänkuin salaisuus kaikkien meidän osallisten välillä, jota kukaan muu voi ihan täysin ymmärtää. Ja se luo välillemme tietynlaisen yhteyden. Ensimmäinen päiväni Varkalassa oli sunnuntai eli joogaoppilaiden vapaapäivä. Aamupalan jälkeen lähdimme rannan suuntaan ensin kahville ja sitten hetkellisesti loikoilemaan ja nauttimaan lämmöstä. Tykkään auringosta ja tykkään lämmöstä, mutta Varkalan aurinko tähän vuodenaikaan tuntui todella polttavan kuumalta ja koska varjoa ei ollut tarjolla, retket rannalle jäivät kaikkineen hyvin lyhyiksi. Kaikkiaan taisin kerrallaan viettää maksimissan noin tunnin loikoillen auringossa ja sinä aikanakin kävin jo meressä useamman kerran. Siltikin tuo kaikki oli vain niin ihanaa. Vain muutaman sadan metrin päästä ashramista löytyi mahtava Soul&Surf hotelli ja kahvila, jonka pitäjät olivat englantilaisia. Heidän valikoimissaan oli energiapalleroita (raaka) sekä vegaanisia ja gluteenittomia kakkuja. Kakkujen lisäksi tarjolla oli myöskin kahvia, jota ilman en vain voi enkä edes halua olla. Soul&Surf oli paikka, jonne suuntasimme aina lounaan jälkeen oppilaat opiskelemaan ja minä lueskelemaan tai muuten vain oleilemaan. Ja tietysti syömään niitä kakkuja, onnea oli, että ostimme aina erilaisia kakkuja, jota sitten kaikki innolla toistemme lautasilta närkimme. Soul&Surfissa oli myös leffailtoja, joten yksi leffakin tuli viikon aikana katsottua. Yleisesti paikkana Varkala oli valloittava, meren läheisyys oli todella ihanaa ja toki myös lämpö. Verratessa pohjoiseen eli Rishikeshiin, jotain kuitenkin puuttui. Rishikeshissä kaipasin hieman meren läheisyyttä, sillä Gangan kylmyyteen en siellä halunnut pulahtaa, mutta nyt Varkalassa ollessa tajusin jonkun puuttuvan. Se oli Rishikeshin tietynlainen taianomaisuus ja harmonia sekä turvallisuus. Jäin eräänä iltana jumiin Varkalan South Cliffin ja North Cliffin puoliväliin ukkoskuuron yllätettyä minut. Kuuron pitkittyessä ja kellon lähestyttyä ilta seitsemää, minulle vain tuli tunne, että minun on päästävä takaisin ashramiiin, en tuntenut oloani ihan 100 % turvalliseksi illan jo pimentyessä, samaa tunnetta en koskaan tuntenut Rishikeshissä. Tämä oli hassua, sillä mitään epäilyttävää en kertaakaan todistanut, eikä mitään sellaista tapahtunut, minkä vuoksi minun olisi pitänyt olla varuillaan, mutta se oli vain se tunne. Mites sitten se jooga? Olosuhteet joogalle oli otolliset, ilman kosteus ja lämpö sai harjoittelun tuntumaan vaivattomalta ja niin helpolta. Aamut alkoivat klo 7 astangajoogaharjoituksella ja klo 10 oli mahdollisuus osallistua filosian luennolle. Kohdallani filosian luennot jäivät yhteen kertaan. Muina päivinä lähdin tähän aikaan rannalle tai muuten käyskentelemään lähiympäristössä palaten ashramiin lounaalle klo 13. Tämän jälkeen myös joogaoppilailla oli vapaata, joten Soul&Surf oli tällöin poikkeuksetta määränpäänämme. Iltapäivä jatkuin klo 16.30 toisella joogaharjoituksella ja sen jälkeen rauhoituttiin vielä meditaation parissa ja olipa meillä naurujoogaakin yhtenä iltana. Viikon aikana tehdyt joogaharjotukset olivat todella antoisia ja vaikka välillä mentiin todella alkeiden tasolla koin, että niistäkin hetkistä opin todella paljon. Kokonaisuudessaan viikko oli todella antoisa. Kaikki tapaamani joogaoppilaat olivat todella mahtavia persoonia. Tähän mennessä paras kiitos ja oivallus matkassa tuli viikko kotiutumiseni jälkeen. Eräs näistä uusista ystävistäni laittoi minulle viestiä, kertoen kuulumisia ja tunnelmia, kun heillä on kolmas viikko menossa koulutusta. Kuten aavistin (ja tiesin) kolmas viikko on vielä vaikeampi kuin toinen, (itse taisin viettää kolmannen viikon itkeskellen kaikkea) täynnä tunteiden vuoristorataa. Mieltä lämmitti suuresti myös kommentti, että ystäväni toivoi, että minä olisin vielä heidän luonaan. Mikä kertoi mielestäni siitä uskomattomasta yhteydestä, joka välillemme syntyi välittömästi ensimmäisellä tapaamisella. Viestiemme jälkeen tajusin myös sen, että seuraavan kerran kun menen Intiaan, suoritan siellä 300 tunnin opettajakoulutuksen. Niin, niin sitä sitten mieli muuttuu. Tälläkin kertaa Intia siis antoi minulle todella paljon niin kokemuksia kuin elämänmittaisia ystävyyssuhteitakin.
Everything happens for a reason. <3
0 Comments
|
Hanne Nousiainen*Joogaopettaja Liity sähköpostilistalleniArkisto
August 2020
Avainsanat
All
|