Ananda Within You
  • Home
  • Etusivu
  • Yoga
  • Blog
  • Jooga
  • Contact
  • Yhteydenotto
  • Who am I?
  • Kuka minä olen?
  • Blogi
  • Newsletter
  • Uutiskirje

Kuulumisia

10/10/2017

0 Comments

 
Olen blogin puolella jo pitkään ollut ongelmallisessa tilanteessa, joka on osaltaan vaikuttanut siihen, että aikaa on tovi vierähtänyt ja sanaakaan en ole jakanut ajatuksiani. Aina sillon tällöin päähän toki on putkahtanut yhtä ja toista asiaa, johon on ollut ajatus tarttua kokonaisen kirjoituksen verran, mutta sitten olen päättänyt, että ajatus on liian “höttöinen", eikä mielestäni lähimainkaan tarpeeksi “vakavasti otettava" aihe, jotta voisin siitä kirjoittaa, saati sitä julkaista. Ja kun tätä tapahtuu tarpeeksi kauan, on helpompi vain lykätä kirjoittamista, ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa blogikirjoituksien välissä on kulunut aikaa puoli vuotta. Tänään on kuitenkin Moveren 5-vuotissynttärit ja viimestään se antaa syyn kirjoitella kuulumisia. Siispä käännetään hetkeksi aikaa katse menneeseen ja tarkastellaan viimeisen puolen vuoden tapahtumia. 
Picture
Työ
Näin synttäreiden kunniaksi ajattelin siis kirjoittaa kuulumisia tänne. Ei ollenkaan höttöinen aihe ;) Menneet kuukaudet voisi tiivistää hyvin kolmeen sanaan; töitä, töitä ja töitä. Näihin sanoihin oikeastaan tiivistyykin varsinkin menneen kesän kulku hyvin pitkälti. Palkkatyöni osalta merkittävä käänne tapahtui kesän alussa, kun allekirjoitin toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen nimeni alle. Tämä oli todellakin merkittävä käänne työhistoriassani, ottaen huomioon, että olen valmistunut ensimmäiseen ammattiini 15 vuotta sitten. Jos ihan rehellisiä ollaan, en oikein vieläkään osaa tähän tilanteeseen oikein asennoitua. Olen tottunut, että elämääni rytmittää määräaikaiset työsopimukset. Vuosia hartain toiveeni oli saada “vakituinen” työ ja tällä kerralla oli täysin valmis heittäytymään maailman armoille ja katsomaan, mitä tämän kertainen tilanne tuokaan tulleessaan. Ja niinhän siinä kävi, että se vakituinen työ tarjoiltiin minulle hopeatarjottimella. Tämä uusi tilanne toi elämääni myös uudet työkaverit ja työtehtävät. Työtehtävät pitikin kesän ajan kivasti kiireisenä.
Picture
Jaksaminen
Tämän toisen työni osalta tilanne on ollut kesällä hyvin samankaltainen. Viikot kuluivat siis valmennettavien ja joogaohjausten parissa. Ja vaikka nämä työt antavatkin minulle paljon energiaa, kesän aikana jouduin kuitenkin polvilleni oman jaksamisen kanssa ja ottamaan aikalisän. Sain järjestettyä ohjausvapaan viikon itselleni ja sen jälkeen palasin töiden pariin uudella energialla.
Tartu hetkeen
Kesän loppupuolella pidin ex tempore pari päivää vapaata ja suuntasin Prahaan tapaamaan ihanaista joogaystävääni, johon tutustuin vuosi sitten Intiassa. Matkalla pääsin myös kesän makuun, sillä Prahassa minua vastaanotti ihana helle. Prahassa pääsin tutustumaan sen kauneuteen paikallisen näkökulmasta, mikä avasi kaupungin minulle aivan uudella tavalla. Kurvailimme ystäväni kanssa pitkin Prahan katuja skootterilla etsien Prahan parasta espressoa, ihastellen maisemia ja joogaamalla puistossa keskellä kaupunkia. Ystävän kohtaaminen yli vuoden tauon jälkeen, sai minut ymmärtämään entistä selkeämmin sen, miten onnekas olenkaan, kun olen saanut tutustua niin moneen erilaiseen ihmiseen eri kulttuureista ja lähtökohdista. Tämä matka oli myös valtava energiaboosti ja inspiraation lähde omaan ehkä hieman alavireiseen elokuun alkuun.  
Harrastukset
Nyt kun eletään jo miltein lokakuun puoliväliä, on arki jälleen palannut uomiinsa ja työtilanteet normalisoituneet molemmilla rintamilla. Olen löytänyt sekä aikaa että intoa liikkua ja harrastaa myös itse. Kesällä metsäpoluilla pyöräillessä tunsin ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan poltetta juoksupoluille. Juoksun hurmaa olen päässyt nyt syksyn aikana palauttelemaan mieleen. Lisäksi syksyyn on toki mahtunut joogaa ja sirkusta. 
Hetkessä eläminen
Vaikka olenkin porhaltanut koko kesän menemään pää kolmantena jalkana, olen mielestäni onnistunut elämään hetkessä. En siis ole porhaltanut menemään laput silmillä vaan huokaillut mennessäni maailman kauneutta. Viime kesänä luonto on mielestäni ollut erityisen kaunis. Metsien vihreys on ollut vihreämpää kuin ennen, kukkien kukat suurempia ja mahtavampia, yksinkertaisesti ihanampia kuin koskaan ennen jne..
Näiden kuulumisten myötä voi kai vielä kerrata, mitä kesä minulle opetti:
1) Uusi työ ja kaikki mitä se tuo mukanaan (esim. että puhuu 8 tuntia taukoamatta) väsyttää ja kuluttaa enemmän kuin vanha tuttu. Tällöin on hyvä ymmärtää hiljentää tahtia
2) Kun rohkenee myöntää itselleen, että on väsynyt, voi hakea tilaa levolle. Kukaan muu ei välttämättä tiedä väsymyksestäsi mitään, siispä täytyy avata suu ja järjestää lepoa. Asiat järjestyy kyllä, jos haluaa.
3) Tartu hetkeen ja mahdollisuuteen, mitä ikinä se onkaan ja tee se nyt.
4) Tee asioita, joita oikeasti haluat tehdä. 
5) Katso ympärille, hengitä, ihmettele ja ihastele! Elä hetkessä!

Kiitos jälleen kaikille kuluneesta vuodesta!  <3
Picture
0 Comments

Milloin on aika jarruttaa?

11/16/2016

0 Comments

 
Eilen aamulla havahduin siihen tosiasiaan, että olen itse asiassa todella väsynyt. Tämä havainto yllätti minut totaalisesti, sillä viime viikolla puhkuin energiaa. Vai puhkuinko? Siis ihan oikeasti. Ehkäpä kuitenkin mennä puskin eteenpäin tapaamisesta toiseen ja omasta treenistä toiseen, mikä näennäisesti vaikutti itsestäni hyvältä boogilta. Ja kenties juuri siksi en "ehtinyt" huomaamaan noita väsymisen merkkejä aiemmin.
Picture
Koko eilisen päivän, siis heti heräämisen jälkeen, haaveilin siitä, että kun vapaudun töistäni uppoudun sohvan lumoavaan syleilyyn, enkä nouse sieltä pois koko iltana. Pienen ja hyvin lyhyen sisäisen kamppailun jälkeen, peruin oman illaksi suunnitellun treenini. Parin tunnin sohvalla makailun ja tunnin päiviäunien jälkeen puhkuin jälleen energiaa, ainakin näennäisesti. Tuumailin hetken, että mitähän sitä tekisi, mitään ei ollut välttämätöntä tehdä, mutta jotenkin sohvalla makaaminenkin alkoi tuntua pitkästyttävältä. Päädyin valmistamaan raakasuklaata ja tämän jälkeen ajatukseni olikin jo seuraavassa asiassa; pari pientä työasiaa oli aivan pakko tarkastaa ja varmistaa ja kyllähän sitä joogaharjoituksenkin ehtii tekemään. Siis sellaisen ihan kevyen ja lyhyen. :)
Picture
Seuraava sisäinen kamppailu syntyi kuitenkin siitä joogaharjoituksesta. Jos kuitenkin tekisin astanga-harjoituksen, sellaisen ihan lyhyen vain tai olisko flow kuitenkin mukavampaa? Hetkellisesti havahduin jo tunnistamaan entisen maratoonarin ajatusmaailmaa kamppailun lomassa. Siis sitä maailmaa, jossa mentiin aina vähän yli tai vähän kovempaa kuin aiemmin, huolimatta siitä, mitä keho kulloisellakin hetkellä olisi eniten kaivannut. Painettiin kaasua sellaisellakin hetkellä, kun olisi pitänyt painaa jarrua. Järki voitti kamppailun, vaikka päiväunien jälkeinen energiapiikki yrittikin saada minut toimimaan toisin.
Picture
Illanpäätteeksi rauhoitin mieltäni kynttilän valossa yin-joogan parissa. Sanottakoon, että lähtökohdat harjoitukseen oli hyvin rauhoittavat, mutta ihan näin ihanasti ei harjoitus mennyt. Jouduin toistuvasti käskyttämään itseäni rauhottumaan, keskittymään omaan hengitykseen ja olemaan vain läsnä hetkessä. Ei ollut helpoimmasta päästä tuo harjoitus. Mutta oma levottomuuteni kertoi kuitenkin sen oleellisen, että rauhoittuminen oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Olkoon, että harjoitus ei mennyt ihan toivotulla tavalla, mutta se vahvisti entisestään ajatusta siitä, että nyt on tosiaan aika painaa jarrua. 

Take a deep breath. 
Get present in the moment
and ask yourself 
what is important 

this very second.
<3
0 Comments

No pain, no gain, eiku...

8/12/2015

0 Comments

 
No pain, no gain vai olisiko maltti on valttia tähän kohtaan parempi lausahdus kuitenkin...

Pari muutakin klassikko -sananpartta  (ei ehkä niin positiivisia) on pyörinyt nyt viikon päivät mielessäni. Ai miksikö? No siksi, että olen kylmän rauhallisesti ohittanut kroppani viestit ja  mennyt eteenpäin niinkuin mitään ei olisi käynytkään. Tosiasiassa satutin pari viikkoa sitten kylkeni. Kesken treenin kyljestä kuului pienen pieni rusahdus, mitään viiltävää kipua en tuntenut, joskin lopputreenin ajan kylki oli hieman arka. Jatkoin viikko-ohjelmaani lähes normaaliin tapaan kyljen tuntemuksia kuunnellen. Tässä vaiheessa voisi toki jälkiviisana sanoa, että en suinkaan tarpeeksi herkällä korvalla kuullostellut oloani.

Ajattelin jo, että koko juttu on taakse jäänyttä elämää, mutta eipä se ihan niin mennytkään. Viikko sitten astelin treeneihin normaaliin tapaa ja jo ennen tunnin alkua tunsin kipua kyljessä. Viikon kohokohtana oleva tunti muuttuikin yllättäen tuskaiseksi kellon katsomiseksi. Siis, en (tietankään) poistunut tunnilta kesken kaiken vaan treenailin kilttinä (=tyhmänä) loppuun asti. Pyöräily kotiin oli oikea tuskien taival ja minulla oli vielä treenien vetokin edessä, onneksi en ollut vetovastuussa yksin. Illalla kotona tilanne oli jo siinä pisteessä, että hengittäminenkin sattui. En pystynyt istumaan, en makaamaan, enkä kävelemään kivutta. 

Totta tosiaan se kipu. Palauttelin mieleeni asiaa eli mitä kipu tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna kipu on varoitusmerkki elimistöä kohdanneesta vammasta tai sairaudesta. Omalla kohdallani voin vain katsoa peiliin ja todeta itselleni, että kipua ei pidä ylenkatsoa ja jättää huomioimatta. Ja tätä tämän hetkistä kipua en oikeasti voikaan jättää huomiotta, se muistuttaa itsestään kyllä. Lähipiiristäni kuulin toteamuksen, että ethän sinä ikinä valita mistään kivusta. Johon jouduin vain toteamaan, että ehkäpä minua koskee nyt ihan oikeasti. 

Se on kumma juttu, miten ajatukset muuttuu tällaisenkin pienehkön tapauksen vuoksi. Omaa terveyttä pitää pääsääntöisesti niin itsestään selvyytenä, tai ainakaan sitä ei koskaan osaa arvostaa tarpeeksi. Paitsi tietenkin sitten, kun jotain sattuu, tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä. Flunssassa sitä aina toivoo, että voi kunpa vain saisin olla taas terve ja terveenä... niin, terveenä sitä vaan painelee menemään ja muistaa iloita liian vähän siitä, että saa olla terve.

Viikon huilailujen jälkeen oma vointini alkaa olla parempaan päin. Ihan kivuton ei kroppani vielä ole, mutta hengittäminen ei enää tee kipeää, joten sehän on suuri plussa jo. :) Ainiin, kävinhän tosiaan lääkärilläkin viime viikolla, ihan vaan siksi, että saisin mielenrauhan. Nopea arvio oli, että kenties kylkivälilihas on revähtänyt (tai vastaavaa) ja lepo on paras lääke toipumisen tiellä. 

Niinpä minä lepään, kunnes vointini on entistä ehompi. :) Lupaan jälleen itselleni, että kuuntelen korvat hörössä kroppani viestejä, sillä tästä kropasta minun on pidettävä huoli.
0 Comments

Hajoitatko vai rakennatko?

4/14/2015

0 Comments

 
Oman itsensä kanssa tasapainoilu on välillä aikamoista taiteilua. Liikkumisen riemu voi välillä viedä mennessään ja sitä vaan yksinkertaisesti unohtaa kuullostella, että mitä se oma kroppa yrittääkään sanoa ja viestittää. Toisaalta, mikäli sohvalla on tullut maattua jo useampi ilta peräjälkeen, on laiskotuksen tunne helposti sekoitettavissa väsymykseen. Niinpä sitä puntaroi mielessään kahden vaiheilla; olenko minä oikeasti väsynyt vai laiskottaako minua vain tavanomaista enemmän.

Itse havahduin tähän ajatukseen jokin aika sitten, kun kävin läpi viikon treenejäni. Oikeasti minulla oli tunne, että en ollut koko viikkona tehnyt juuri mitään, mutta tarkempi tarkastelu kertoi toista. Tuntimäärällisesti olin liikkunut viikon aikana puolet enemmän kuin edellisellä viikolla. Ohoh, onko tämä totta? Kyllä, niin se vaan oli. Toki joukosta oli poissa kaikista kovatehoisemmat harjoitukset, mutta silti tuntimäärä kertoi “karua” kieltä. Puolet enemmän liikuntaa edellisviikkoon verrattuna, ei ihme, että olo oli hieman väsynyt. Kaikki kiva touhuilu oli vienyt minut niin mennessään, etten ollut muistanut kuunnella, mitä kroppani sanoo. Lepoa nainen!!!

Picture
Picture
Miten sinun laitasi on? Hajoitatko vai rakennatko?
Välillä joudun siis palauttelemaan mieleen levon merkityksen. Ilman riittävää lepoa ja palautumista hajotan sitä, mitä olen esim. salilla rakentanut. Sekö on tarkoitukseni? No ei. Siispä hölläystä liikkumiseen. Treenin ja levon lisäksi ei tietenkään pidä unohtaa laadukasta ravintoa. Kaikki nämä on riippuvaisia toisistaan. Vain sopivan treenin, riittävän levon ja laadukkaan ravinnon optimaalisen keskinäisen suhteen kautta kehityn kohti asettamiani tavoitteita, mitä ne sitten onkaan. ;)
Tykkään kovatehoisista treeneistä. Ne on melkein parasta, mitä tiedän. Viime aikoina olen entistä tarkemmin kuitenkin koettanut myös kuunnella oman kehon viestejä ja liikkunut niiden mukaan. Vaikka välillä saattaa tuntua vaikealta jättää kovatehoinen intervallitreeni väliin, niin teen sen, mikäli koen, että en ole tarpeeksi hyvin palautunut edellisistä treeneistä. Jos jalat on oikeasti vielä edellisen punttitreenin jäljiltä niin kipeät, että käveleminen sattuu, niin intervallitreeni ei ole silloin se treeni, joka tilanteeseen tuo apua. Se saattaisi kyllä näennäisesti helpottaa kipua, mutta edesauttaisiko se palautumistani? Tuskin. Sillä se lähtee, millä on tullutkin, ei ihan pidä paikkaansa.

Mietin yleensä viikon treenit etukäteen jollain tasolla. Eli ohjatut tunnit ovat omilla kiinteillä paikoillaan ja muu liikkuminen sijoittuu näiden ympärille parhaaksi katsomallani tavalla. Kuitenkin liikun hyvin pitkälti kunkin päivän motivaation ja energiatason mukaan. Jos olo on oikeasti väsynyt tai muuten nuutunut, salitreeni tai kovatehoinen intervallitreeni saa jäädä ja suuntaan mieluummin kävelylle tai joogaan. Joskus jopa ihan vaan makaan sohvalla. ;)
Picture
0 Comments

    RSS Feed

    Hanne Nousiainen

    *Joogaopettaja
    *Personal trainer *Kuntosalivalmentaja
    *Henkinen valmentaja

    Blogini kautta voit seurata seikkailutani ja ehkäpä opit myös tuntemaan jossain määrin minua. 

    Arkisto

    January 2019
    December 2018
    November 2018
    October 2018
    September 2018
    August 2018
    July 2018
    June 2018
    May 2018
    April 2018
    March 2018
    February 2018
    January 2018
    December 2017
    October 2017
    March 2017
    January 2017
    November 2016
    October 2016
    September 2016
    July 2016
    June 2016
    May 2016
    April 2016
    March 2016
    February 2016
    January 2016
    December 2015
    October 2015
    September 2015
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015

    Avainsanat

    All
    Ahimsa
    Akrobatia
    Arvostus
    Asana
    Ayurveda
    Bodyweight Training
    Dharma
    Elämän Tarkoitus
    Elämäntyyli
    Energia
    Gili Air
    Gluteeniton
    H2O Yoga
    Hetkessä Eläminen
    Hyvinvointi
    Indonesia
    Intia
    Itsensä Hyväksyminen
    Jooga
    Juoksu
    Kiireettömyys
    Kiitollisuus
    Kiitos
    Koulutus
    Kuka Minä Olen
    Lepo
    Loma
    Maanjäristys
    Maidoton
    Matkustelu
    Meditointi
    Minun Polkuni
    Muutoksen Aika
    NLP
    Onnellisuus
    Onni
    Personal Trainer
    Raakaruoka
    Rakkaus
    Rauhoittuminen
    Soul&Surf
    Synttärit
    Tajmahal
    Tasapaino
    Tässä Ja Nyt
    Tavoite
    Uusi Alku
    Väkivallattomuus
    Varkala
    Vegaaninen
    Ystävyys

Powered by Create your own unique website with customizable templates.