Taidan olla vähän outo. Tai siis, omasta mielestäni en tietenkään ole :), mutta epäilen, että joku sivustaseuraaja voi näin minusta ajatella. Avaan tätä olettamusta hieman.
Oli tilanne mikä tahansa, monella (=jokaisella) meistä on mielipide jonkun toisen elämästä tai elämäntyylistä. “No se nyt on sellainen, mikä sekin kuvittelee olevansa?” Kuullostaako tutulta? Vaikka emme kuljekkaan ympäriinsä miettien muiden ihmisten elämää vaan pääsääntöisesti omaa elämäämme, ihmiset yleensä herättävät toisissaan mielipiteitä ja jonkinlaisia tunteita, negatiivisia tai positiivisia.
On toisaalta hassua, että omaa elämäntyyliään joutuu välillä selittelemään muille ihmisille. Varsinkin, kun tekemäni valinnat ei millään muotoa ole minulle uhrauksia, ne on asioita, joiden koen olevan osa omaa hyvinvointiani. Ruoka aiheuttaa aina suuria tunteita ja “normaalista” poikkeaminen on aina kulmia nostattava asia. Kohdallani yksi tällainen asia on sokeri. Se ei kuulu ruokavaliooni, kuten ei myöskään keinomakeuttajat. Mietin juuri, että en ole koskaan edes ostanut kotiini hienosokeria, joskin keinomakeuttajien käyttäjä olen joskus ollut. Tässä ja nyt sokerittomuuteni taustalla ei ole mitään kehonkoostumukseen liittyvää ulkonäköseikkaa vaan sokeri ei sovi minulle. En pidä sokerihumalan aiheuttamasta pöhnästä, joka minulle tulee todella helposti, enkä myöskään siitä, että sokeri aiheuttaa minulle suuren suurta koukutusta ja jossain vaiheessa huomasin sokerin syönnin jälkeen, että pirulainen minullahan on vähän mieli maassa. Siis toisin sanoen, koin krapulanomaisia oireita. En pitänyt niistä tunteista, joten päätin tehdä valinnan elää ilman. En millään muotoa koe sitä uhraukseksi. Päinvastoin koen, että teen itselleni suuren suuren palveluksen; tämä on yksi tavoistani vaalia omaa kehoani ja hyvinvointia.
Välillä minusta tuntuu, että tämä minun valintani on suuri juttu kaikille muille paitsi minulle. Epänormaalia, outoa nirsoilua, silmien pyörittelyä. Mutta, onko se sitten joltakin muulta pois? Kuka määritteli sen, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia? Kuka toinen oikeasti tietää, mitä jonkun toisen ihmisen valintojen taustalla on?
Mielestäni mm. syömiseen liittyy nykyisin hyvin paljon epätastapainoa ja “häiriökäyttäytymistä”. Olen itsekkin vuosien mittaan tasapainoillut syömisten kanssa todella paljon, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Tämä aihe ei ole monellekaan helppo. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen omassa ruokavaliossani, sokeri mukaan lukien vai pitäisikö sanoa pois lukien, löytänyt tasapainon. Haluan syödä mahdollisimman puhdasta käsittelemätöntä ruokaa siksi, että se ravitsee minun kehoani parhaalla mahdollisella tavalla, ja tuo hyvän ja tasapainoisen olon. En halua horjuttaa tätä tasapainoa esim. ravinneköyhällä ruoalla. Elämä on täynnä valintoja, tämä on minun valintani. Onhan tämä myös minun elämäni.
Toivon kovasti, että jokaisella meistä on rohkeutta elää omaa elämää parhaaksi katsomallamme tavalla, huolimatta siitä, mitä joku muu siitä voi ajatella. <3
Life is all about making choices. Always do your best to make the right ones.
Oli tilanne mikä tahansa, monella (=jokaisella) meistä on mielipide jonkun toisen elämästä tai elämäntyylistä. “No se nyt on sellainen, mikä sekin kuvittelee olevansa?” Kuullostaako tutulta? Vaikka emme kuljekkaan ympäriinsä miettien muiden ihmisten elämää vaan pääsääntöisesti omaa elämäämme, ihmiset yleensä herättävät toisissaan mielipiteitä ja jonkinlaisia tunteita, negatiivisia tai positiivisia.
On toisaalta hassua, että omaa elämäntyyliään joutuu välillä selittelemään muille ihmisille. Varsinkin, kun tekemäni valinnat ei millään muotoa ole minulle uhrauksia, ne on asioita, joiden koen olevan osa omaa hyvinvointiani. Ruoka aiheuttaa aina suuria tunteita ja “normaalista” poikkeaminen on aina kulmia nostattava asia. Kohdallani yksi tällainen asia on sokeri. Se ei kuulu ruokavaliooni, kuten ei myöskään keinomakeuttajat. Mietin juuri, että en ole koskaan edes ostanut kotiini hienosokeria, joskin keinomakeuttajien käyttäjä olen joskus ollut. Tässä ja nyt sokerittomuuteni taustalla ei ole mitään kehonkoostumukseen liittyvää ulkonäköseikkaa vaan sokeri ei sovi minulle. En pidä sokerihumalan aiheuttamasta pöhnästä, joka minulle tulee todella helposti, enkä myöskään siitä, että sokeri aiheuttaa minulle suuren suurta koukutusta ja jossain vaiheessa huomasin sokerin syönnin jälkeen, että pirulainen minullahan on vähän mieli maassa. Siis toisin sanoen, koin krapulanomaisia oireita. En pitänyt niistä tunteista, joten päätin tehdä valinnan elää ilman. En millään muotoa koe sitä uhraukseksi. Päinvastoin koen, että teen itselleni suuren suuren palveluksen; tämä on yksi tavoistani vaalia omaa kehoani ja hyvinvointia.
Välillä minusta tuntuu, että tämä minun valintani on suuri juttu kaikille muille paitsi minulle. Epänormaalia, outoa nirsoilua, silmien pyörittelyä. Mutta, onko se sitten joltakin muulta pois? Kuka määritteli sen, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia? Kuka toinen oikeasti tietää, mitä jonkun toisen ihmisen valintojen taustalla on?
Mielestäni mm. syömiseen liittyy nykyisin hyvin paljon epätastapainoa ja “häiriökäyttäytymistä”. Olen itsekkin vuosien mittaan tasapainoillut syömisten kanssa todella paljon, joten tiedän kyllä, mistä puhun. Tämä aihe ei ole monellekaan helppo. Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että olen omassa ruokavaliossani, sokeri mukaan lukien vai pitäisikö sanoa pois lukien, löytänyt tasapainon. Haluan syödä mahdollisimman puhdasta käsittelemätöntä ruokaa siksi, että se ravitsee minun kehoani parhaalla mahdollisella tavalla, ja tuo hyvän ja tasapainoisen olon. En halua horjuttaa tätä tasapainoa esim. ravinneköyhällä ruoalla. Elämä on täynnä valintoja, tämä on minun valintani. Onhan tämä myös minun elämäni.
Toivon kovasti, että jokaisella meistä on rohkeutta elää omaa elämää parhaaksi katsomallamme tavalla, huolimatta siitä, mitä joku muu siitä voi ajatella. <3
Life is all about making choices. Always do your best to make the right ones.
RSS Feed
